Luterilaisen kirkon oppi-isä Martti Luther on kirjoittanut Tunnustuskirjoihin kuuluvat Schmalkaldenin opinkohdat, joiden avulla hän valmistautui paavi Paavali III:n 1537 koolle kutsumaa kirkolliskokousta varten. Paavali III (1468-1549) ei ollut kuka tahansa paavi, vaan juuri hän vahvisti jesuiittojen veljestön säännöt sekä asetti 1542 pahamaineisen inkvisitiotuomioistuimen toimintaan uskonpuhdistuksen vastustamiseksi.
Lutherin laatimia opinkohtia ei lopulta tarvinnut käyttää kirkolliskokouksessa uuden kirkon puolustukseksi, sillä luterilaiset jättivät kokouksen väliin. Juopa alkoi olla jo liian suuri suhteessa katoliseen kirkkoon. Sen sijaan ko. Schmalkaldenin opinkohdat saivat palvella osana Tunnustuskirjoja.
On helppoa aloittaa pienimmästä yhteisestä nimittäjästä. Lutherin kirjoittama Schmalkaldenin opinkohdat kuutioi luterilaisten ja katolisten yhteisesti hyväksymät asiat näin:
Ensimmäinen osa:
Jumalan majesteettia koskevat yleiset opinkohdat
1. Isä, Poika ja Pyhä Henki, kolme eri persoonaa mutta yhtä ainoaa jumalallista olemusta ja luontoa, ovat yksi ainoa Jumala, joka on luonut taivaan ja maan.
2. Isä ei ole syntynyt kenestäkään, Poika on syntynyt Isästä, Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta.
3. Ei Isä eikä Pyhä Henki vaan ainoastaan Poika on tullut ihmiseksi.
4. Poika on tullut ihmiseksi siten, että hän ilman miehen myötävaikutusta sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi puhtaasta, pyhästä neitsyestä, Mariasta. Sitten hän kärsi ja kuoli, hänet haudattiin, hän meni helvettiin, nousi kuolleista, astui ylös taivaaseen, istuu Jumalan oikealla puolella ja on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, niin kuin apostolinen ja Athanasioksen uskontunnustus sekä yleisesti käytetty lasten katekismus opettavat.
Luther lähti siis liikkeelle yhdistävistä asioista. Hän toteaa yllä olevasta näin:
”Näitä opinkohdista ei ole kiistaa eikä riitaa, molemmin puolin me tunnustaudumme niihin. Siksi niitä ei nyt ole tarpeen käsitellä laajemmin.”
Seuraavassa artikkelissani on lisää Schmalkalden-asiaa.
Kappalainen
Raahen seurakunta