”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm 3:20)
llmestyskirjan kohta on tuttu. Jeesus kolkuttaa sydämemme ovelle, näin ajattelemme. Tällä kertaa Jeesus kuitenkin puhuttelee koko seurakuntaa, ei yksittäistä ihmistä. Voisimme kuvitella tilanteen, jossa jumalanpalvelus on alkamassa, ja Jeesus yrittäisi päästä sisään. Emme kuitenkaan ota häntä vastaan, etteivät omat totutut kuviot häiriintyisi. Oman mielemme mukainen rauha katoaisi, jos Hän aukaisisi suunsa: ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma… Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.” Ilm 3.15-17.
Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että paljon on muuttunut aikojen saatossa ja muuttuu yhä kovempaa vauhtia. Asiat, jotka ennen olivat syntiä, ovat nyt yleisesti hyväksyttyjä jopa niin, ettei toisenlaista ajattelua edes siedetä. Jumalan ohjeet eivät kuitenkaan ole muuttuneet! Synnin rangaistusta ei voi paeta sulkemalla sen omasta tietoisuudestaan. Ihminen tuhoutuu omaan viisauteensa, jos hän hylkää Jumalan käskyt. Jeesus joutuu useimmiten lähtemään kirkkomme ovelta torjuttuna. Hän kolkuttaa kuuroille korville.
Vanhassa testamentissa tilanne oli sama. Profeetat, jotka ennustivat tulevasta Messiaasta, tapettiin, sen sijaan kuunneltiin oman mielen mukaista julistusta: ”Niin profeetat kuin papitkin pettävät kansaa. Huolettomasti he parantelevat minun kansani vammoja. He sanovat: ´Nyt on rauha, kaikki hyvin!´ vaikka rauhaa ei ole… Heille käy onnettomasti, koska he ovat tehneet kauhistuttavia tekoja, mutta eivät suostu edes häpeämään… Heistä tulee loppu, kun minä rankaisen heitä, sanoo Herra.” (Jer 7: 13-15)
Tänään Jeesus seisoo ovella ja kolkuttaa. Jos päästämme Hänet kirkkoomme ja seurakuntaamme kuulemme Hyvän Paimenen äänen. Silloin saamme tarpeellista nuhtelua, mutta etenkin lohdullista vakuutusta syntiemme anteeksiantamuksesta Hänen sovintoveressään. Sydämessämme syntyy ilo ja luottamus.
”Jeesus, tule turvakseni, Jeesus, anna armosi. Anna rauha sielulleni, käännä minuun kasvosi. Johda, Paimen, laumassasi sanallasi, sauvallasi. Kiitos olkoon Jeesuksen, uskollisen Paimenen.” (Vk 378:6)
Siikalatvan vs. kirkkoherra