Seu­ra­kun­nas­ta: Muis­to­kynt­ti­löi­tä

Ylihuomenna on tämän vuoden Pyhäinpäivä, vainajien muistopäivä.

Muistokynttilöitä sytytetään hautausmailla, kodeissa ja kirkoissa, joissa luetaan myös kaikkkien vuoden aikana kuolleiden nimet. Aina vaikuttava hetki.

Kuorossa ollessani oli usein vaikea laulaa tuttuja nimiä kuullessa. Tänä vuonna laulaminen olisi lähes mahdotonta, niin monta tuttua ikätoveria on siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

Minä olin lapsi, kun isä kuoli. Kriisiapuna olivat kyläläiset ja etenkin pyhäkoulua pitävä Bertta. Minun vertaistukenani oli isänsä menettänyt koulukaveri, jonka kanssa olen yhteydessä edelleen. En nähnyt isää kuolleena, eikä kuolemaa juuri käsitelty. Silloin oli käsitys, että lapsen suru katoaa, kun siitä ei puhuta.

Kun äiti ja Bertta-täti vakuuttivat, Taivaanisä pitää meistä huolen, lapsenuskoni luotti siihen. Bertta oli elämässämme mukana eri tavoin jopa toiselta puolelta maapalloakin, aina kuolemaansa asti.

Äidin kuoltua kymmeniä vuosia myöhemmin, huomasin samalla surevani myös isää. Suru täytyy elää ja siitä puhua. Vähitellen se muuttuu kaipaukseksi, muistoiksi ja jälleennäkemisen toivoksi.

Elämä ei mene aina niinkuin haluamme, toivomme, suunnittelemme. Raamatun mukaan Jumala antaa elämän ja asettaa elinpäiviemme määrän. Aina emme ymmärrä, miksi juuri hänen elämänsä tuli päätökseen, miksi Luoja ei kutsunut luokseen vuosia sitten pahoinpitelyssä vaikeasti vammautunutta, vaan hänen siihen asti terveen sisarensa. Miksi sairas vanhus ei pääse toivomaansa lepoon, miksi nuori äiti sairastuu kuolettavaan syöpään ja miksi alkanut elämä ei saanutkaan toteutua. Kysymysmerkki on turha, emme tiedä vastausta. Ainoastaan Jumala tietää ja vastaa omalla tavallaan ja ajallaan. Saamme rukoilla Häneltä voimaa ja lohdutusta, sekä luottaa ”Herra on minun paimeneni”. Ps 23

Meille vakuutetaan: Herra ei anna isompaa taakka kuin jaksamme kantaa. Meitä kehoitetaan: Kantakaa toistenne taakkoja, niin te täytätte Kristuksen lain.

Voimaa virrestä, valoa muistokynttilöistä Pyhäinpäiväämme!

”Ja he kohtaavat ystävät, rakkaat,

joita maan päällä kaipasivat.

Ja he kulkevat enkelten kanssa

paratiisissa, ilojuhlassa” VK 977

Ritva Ylikoski

Siikalatvan seurakunta, Pulkkilan kappelineuvoston pj