En ole elämäni aikana matkustanut mitenkään erityisen paljon. Huomasin kuitenkin, että muutamia hyvin surullisia ”opintomatkoja” olen saanut tehdä. Eräs niistä oli viime vuonna Tukholman-matka, jossa sain katsella kukkalähetyksiä terrori-iskujen muistolle. Ne oli sijoitettu Åhlénsin tavaratalon seinämälle. Siellä oltiin surun ytimessä. Se oli elämäni eräs vaikuttavimpia ”teologisia opintomatkoja”. Mikä tekee ihmisestä niin pahan, että hän tahtoo vahingoittaa toisia ihmisiä - vieläpä aivan viattomia?
Samoin Barcelonassa viime vuonna sain katsella La Ramblasia, kaupungin pääkatua. Siellä oli aivan samalla tavoin isketty autolla ja monia ihmisiä oli kuollut. Kadulla oli muutenkin sähköä, sillä Katalonia havitteli itsenäisyyttä. Samana päivänä kun lähdimme, se julistautui itsenäiseksi. Onneksi ehdimme alta pois!
Molemmat ”opintomatkat” opettivat tyytyväisyyttä minulle. Sitä varjosti matkojen välissä tapahtunut kotimainen Turun terrori-isku. Tuossa kaupungissa kävin paria kuukautta ennen iskua. Silloin Turussa elettiin vielä ruususen unta. Suomikaan ei näytä olevan turvassa kv. vaikutteilta.
Jumala on elämän ja kuoleman Herra. ”Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” Vaikka emme ymmärrä pahuuden syvintä olemusta, voimme huolehtia osaltamme siitä, että ripustaudumme kiinni hyvään, iankaikkiseen turvaan. ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” Saamme luottaa siihen, että edes keskitysleirin kauhut ja kuolema eivät voi kukistaa Jumalan valtasuuruutta.
”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.”
”Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.” Virsi 600:1,4.
Pekka Tuomikoski, Siikajoen kappalainen
