”Lapset kulkivat hiljaisella mielellä. Pekka oli hetki sitten kaivanut pienen kuopan. Tiina kantoi käsissään pientä lintua. Lintu oli törmännyt keittiön ikkunaan. Tiina kuuli tömähdyksen ja juoksi ulos. Maassa makasi pieni – kuollut lintu.
Nyt lapset olivat hautaamassa lintua. Pekka aloitti virren ”Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen”. Tiina laski linnun hautaan. Pekka ja Tiina viettivät siinä hiljaisen hetken. Pekka ripotteli kolme kertaa multaa linnun päälle, kuin siunaukseksi. Sitten lapset yhdessä peittivät haudan. Lopuksi Tiina asetti linnun hautakummulle valmistamansa puisen ristin.”
Lauantaina on pyhäinpäivä. Silloin me muistamme haudattuja, kuolleita läheisiämme. Pyhäinpäivä on pyhien ja vainajien päivä.
Monet suomalaiset käyvät silloin hautausmaalla. Siikalatvan kirkoissa luetaan vuoden aikana kuolleiden ja tänne haudattujen seurakunnan jäsenten nimet. Samalla heille sytytetään kynttilät.
Pyhäinpäivä antaa meille luvan muistella kuolleita läheisiämme. Samalla muistamme oman katoavaisuutemme.
Pimenevässä syksyn illassa kynttilät valaisevat hautausmaata. Toivoisin, että myös lapset saisivat olla mukana sytyttämässä kynttilöitä ukin, mummun tai jonkin heille läheisen haudalle.
Tervetuloa rohkeasti pyhäinpäivän messuihin, jotka ovat Rantsilassa, Kestilässä ja Pyhännällä klo 19 ja Piippolassa ja Pulkkilassa klo 15. Hautausmailla ja/tai kirkkojen pihoilla on myös ”muualle haudattujen” muistamisen paikka. Siten sinäkin, jonka omaiset ovat kaukana, voit sytyttää siihen oman kynttiläsi.
Jumalan kämmenellä, ei pelkää lintunen. Jumalan kämmenellä, ei pelkää ihminen. Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton. VK.499:1
P.S. Olen jäämässä vuorotteluvapaalle. Toivotan lehden lukijoille hyvää pyhäinpäivää, samalla toivotan myös Rauhallista Joulua ja Siunattua Pääsiäistä. Seurakunnassa teitä palvelevat papit Juha Luokkala, Jonne Pirkola ja Hanna Vapaavuori. Jos Luoja suo, tapaamme toukokuussa.
Kirkkoherra
Siikalatvan seurakunta