Kolumni

Seu­ra­kun­nas­ta: Pyhän kos­ke­tus

Omassa elämässäni Pyhä on koskettanut muutaman kerran. Ensimmäinen hyvin vahva ja outokin kokemus on varhaisnuoruusvuosilta Nurmeksesta eräältä seurakunnan kesäleiriltä, jossa olimme sanankuulossa leiriteltan puisilla penkeillä. Sitä en muista mitä puhuja puhui, mutta muistan, kuinka kevyt ja iloinen olo tuolla teltassa tuli, kuin olisin leijunut ilmassa. Tätä oloa kesti sen päivän iltaan saakka. Uskon että puheessa oli Raamatun tekstiä, joka kertoi Jumalan rakkaudesta minua kohtaan.

Toinen pyhän kosketus tapahtui myöskin erään luennon jälkeen, ollessani 38-vuotias. Tuollakin luennolla käsiteltiin Raamatun tekstejä suhteessa ihmiseen. Olimme päättäneet mennä vaimoni kanssa tuolle luennolle parantaaksemme parisuhdettamme. Itse ajattelin, että voihan tuonne mennä, mutta ettei minun siellä tarvitse kovin paljon itsestäni kertoa. Tuolla luennolla kerrottiin, kuinka puolisoiden toista loukkaavat teot vievät heitä kauemmas toisistaan, ja jos suhteessa on tunnustamattomia petoksia suhde pysyy etäisenä tai päättyy eroon. Ratkaisevat sanat luennolla olivat, että jopa ihmisen ajatukset ovat syntiä. Itse olin mennyt tekojenkin asteelle. Tuohon luentoon asti olin pelännyt, että jos tunnustan kolttoseni avioliittomme päättyy. Kuitenkin minulle tuli täydellinen varmuus siitä, että vääryydet, jotka olin tehnyt kannattaa tunnustaa, vaikka ero tulisikin. Käytännössä tuo varmuus johtui siitä, etten ollut enää yksin noiden asioiden kanssa vaan Jeesus Kristus oli syntejäni kantamassa. Myöskin se antoi varmuutta, että suunta oli nyt oikea, olin menossa yksinäisyydestä kohti yhteyttä, pimeydestä kohti valoa.

Kolmas pyhän kosketus tapahtui, kun olin ollut käymässä erään tuttavan luona, jonka puoliso oli vakavasti sairas ja joka oli toimenpiteissä sairaalassa. Tämä tuttava odotti pelokkaana soittoa sairaalasta sillä hän ei tiennyt soittaako sieltä lääkäri vai puoliso. Hänen fyysisestä olemuksestaan näkyi suuri huoli. Aikaa kului enkä oikein tiennyt, mitä sanoa, kuuntelin ja puhuttiin hengellisistä asioista, sitten tuli soitto. Soittaja oli hänen puolisonsa, joka kertoi toimenpiteen menneen hyvin. Tuttavan olemuksessa tapahtui suuri muutos, kun tilanne helpottui. Kotiin ajaessani ja kerratessani tapahtunutta, itselleni tuli kuin ylhäältä annettuna erittäin suuri varmuus ja ilo siitä että hei älkää peljätkö, kuoleman valta on nujerrettu jo noin 2000 vuotta sitten!

Kirkkovaltuuston puheenjohtaja

Siikalatvan seurakunta