Sii­ka­joel­le uusi kes­kus­keit­tiö ja Mä­ke­län­rin­ne yk­si­tyi­sel­le? Maa­kun­tauu­dis­tus tuo kiperiä ky­sy­myk­siä päät­tä­jil­le

Sirpa Utunen ja Niina Pistemaa pakkaavat kotona asuville vanhuksille vietäviä kylmiä annoksia. Saara Arvola annostelee puolukkahilloa. Mäkelänrinteeltä lähtee kaikkiaan 1 300 ateriaa joka arkipäivä. Kaikkia ei toki pakata pieniin annosrasioihin.
Sirpa Utunen ja Niina Pistemaa pakkaavat kotona asuville vanhuksille vietäviä kylmiä annoksia.
Sirpa Utunen ja Niina Pistemaa pakkaavat kotona asuville vanhuksille vietäviä kylmiä annoksia.
Kuva: Kirsi Junttila

Koulujen ja päiväkotien ruuanvalmistus maakuntauudistuksen jälkeen on uusin kunnan päänvaiva. Uudistuksessa Mäkelänrinteen keskuskeittiö siirtyy maakunnalle ja siitä tulee niin kutsuttu sote-keittiö. Kiperäksi tilanteen tekee se, ettei maakunnan sote-keittiö voi lain mukaan kokata kunnalle ruokaa. Eikä kunta maakunnan sote-palveluille.

– Ollaan tilanteessa, että missä tehdään kouluruoka. Ollaan hankalassa tilanteessa, huokaa kunnanjohtaja Mauno Ranto.

Vuonna 2009 valmistuneesta Mäkelänrinteen keskuskeittiöstä lähtee kaikkiaan 1 300 annosta ruokaa. Kouluille ja päiväkoteihin viedään 1 050 annosta sekä sote-ruokaa vanhuksille ja vammaisille 250 annosta.

Uudistuksen jälkeen Mäkelänrinteen henkilöstöstä siirtyy maakunnan työntekijöiksi sen verran väkeä kuin sote-ruuan valmistuksessa tarvitaan. Muut jäävät kunnan työntekijöiksi.

Keskuskeittiön valmistumisen jälkeen koulujen keittiöt on muutettu jakelukeittiöiksi. Vain Gumeruksessa on toimiva valmistuskeittiö.

– Gumerus ei pysty tekemään koko kunnan koulu- ja päiväkotiruokaa. Todennäköisesti on tehtävä keittiöinvestointi, Ranto toteaa.

Yksi mahdollisuus on muuttaa Ruukin koulukeskuksen jakelukeittiö niin toimivaksi valmistuskeittiöksi, että siellä pystytään laittamaan riittävästi ruokaa kouluille ja päiväkodeille. Toinen vaihtoehto on ulkoistaa ruokapalvelu yksityiselle.

Päätöksille voi tulla kiire, sillä eduskunta käsittelee sote- ja maakuntauudistuksen lakipakettia kesäkuussa. Jos lait menevät läpi kesäkuun loppuun mennessä, on ruokahuolto ratkaistava Siikajoella vielä tämän vuoden aikana. Uuden systeemin tulee olla toimintakunnossa tammikuuhun 2020 mennessä.

– Jos eduskunta ei ole hyväksynyt kaikkia lakeja ennen lomiaan, maakuntavaalit ja uudistus siirtyy. Se antaisi Siikajoelle lisää aikaa järjestää ruokahuolto, Ranto pohtii.

Toinen huoli on Mäkelänrinteen tulevaisuus. Maakunta on luvannut vuokrata tilat kunnilta kolmeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Sen jälkeen on tilanne auki ja Ranto uskoo, ettei vuonna 1990 valmistunut Mäkelänrinne maakuntaa kiinnosta.

– Tulkintani on, että vanhempien kiinteistöjen osalta on todellinen vaara, ettei maakunta vuokraa. Mäkelänrinne on ehkä lopetettavien listalla, koska kiinteistö ei ole hyvä, Ranto varoittaa.

Alle 10 vuotta vanhoilla kiinteistöillä ei ole vaaraa, joten Ruukin terveysaseman ja Kaarna-kodin toimintaa maakunta todennäköisesti jatkaa.

Siikajoen suurin huoli Rannon mukaan on turvata paikalliset vanhusten asumispalvelut. Ratkaisu hänen mielestään on myydä tai vuokrata Mäkelänrinne yksityiselle sote-alan yritykselle. Yksityiset ovat jo oveen koputelleet.

– Siikajoen on toimittava hyvin itsekkäästi. Ei pidä ajatella maakuntaa, vaan omia palveluja, Ranto sanoo.

Mäkelänrinteen myyminen tai vuokraaminen yksityiselle ei muuta ruokahuollon tilannetta. Keittiö menee silloinkin mukana, eikä kunta voisi ostaa yksityiseltä toimijalta aterioita kouluille tai päiväkodeille ilman kilpailutusta.

Vanhusten asumispalvelut tulevat maakunnassa erittäin todennäköisesti keskittymään. Maakunnalle siirtyvät kuntien omistamat rakennukset ovat yleisesti jo melko vanhoja.

– Yksityiset toimijat rakentaa koko ajan asumisyksiköitä, joten tulee ylikapasiteettia. Kun ihminen voi valita missä asuu, täyttyvät tilat uusimmasta päästä, Ranto sanoo.

Kun maakunnan tiloja jää vajaakäytölle, on sen kustannustehokkuuden vuoksi pakko keskittää asukkaita. Se voi johtaa siihen, että palveluasuminen siirtyy pienistä maaseutukunnista pois.

– Ihmeitä pitäisi tapahtua, jos niin ei kävisi, Ranto toteaa.

Yksityisen puolen valtti on tehokkuus. Tilat tehdään tarkoitukseen sopiviksi ja työntekijöiltä vaaditaan tehokkuutta. Lisäksi hallinto on ohut ja keveä.

– Näistä muodostuu yhtiön voitto. En usko, että yksityinen on (hoivatuottajana) huonompi. Yksityistä valvotaan tiukemmasti ja vaatimuksen esimerkiksi henkilökunnan koulutuksesta ovat tiukemmat kuin julkisella. Asiakkaalle tuleva palvelu ei huonone, Ranto luottaa.

Ilmoita asiavirheestä