Tämän vuoden Siikajoen lippomies eli Lippo-Lasse on ahkerasti ja pitkään nuorten hyväksi toiminut Veikko Laurukainen. Hän on ollut mukana muun muassa Siikajoen 4H-yhdistyksen, Siikajoen Sisun ja VPK:n toiminnassa. Palokunta-aikana alkoivat palolennot kiinnostaa ja mies on tänä kesänä ollut jo noin 10 lennolla mukana. Laurukainen on myös Siikajoen Moottoriurheilijoiden (SiiMu) perustajajäsen.
– Kukaan ei tee mitään yksin. Hyvässä porukassa on hyvä tehdä, silloin ei koe rasitteeksi, Laurukainen tähdentää.
Yhdessä tekemisestä mies on saanut hyvää mallia lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Yksi positiivinen esimerkki on ollut 4H-neuvoja Kaarina Hankala, joka kävi Veikko-pojankin kasvimaata katsomassa.
– Kaarina osasi poikamulleja käsitellä. Kaarinan käyntiä jännitti ja odotti, että onko kaikki hyvin, lippomies muistelee.
Liikunta eri muodoissaan on Laurukaisen sydäntä lähellä ja siitä lienee kiittäminen Jussi Saarelaa, joka veti liikuntakerhoja koulun jälkeen. Pienellä kylällä urheilu oli ainoa harrastus.
– Kerhossa oli hyvä tyyppejä ja poikanen otettiin siipien suojaan, Laurukainen hymyilee.
Liikuntaan kiinni kasvanut Laurukainen on halunnut innostaa nuoria saman hyvän harrastuksen pariin. Hän on pitänyt hiihtokoulua ja järjestänyt Sisun tapahtumia.
– Sisussa olen jo vähemmän aktiivi ja se tuntuu pahalta, koska Sisu on paikkakunnan ainoa kasvattajaseura, hän toteaa.
Aikaansa ja voimiaan Laurukainen vielä antaa SiiMu:lle, joka perustettiin jokkis-autoilun innoittamana. Rata piti saada ja sitä ryhdyttiin tekemään talkoovoimin.
– Ehkä innoittajana oli se, etten juoksemalla enkä hiihtämällä päässyt enää nopiaa ja toivoin että vauhti säilyis entisellään, Laurukainen veistelee.
Siikajoen moottoriurheilukeskuksesta perustajat ja talkoilijat saavat olla ylpeitä ihan luvan kanssa. Rata on ahkerassa käytössä ja helmikuinen rallikisa on jo perinne.
Vuoden lippomies toivoo, että nuoret ottaisivat seurat ja järjestöt omikseen. Nuorta väkeä kaivataan niin harrastamaan kuin vetämään kerhoja, sillä aika muuttuu lujaa vauhtia. Tietokoneet ja netti ovat tavallisia työkaluja.
– Tämä ikäluokka on jäänyt valtavirrasta. Kaikki menee niin nopeasti eteenpäin, että jos nuoret ei astu remmiin, kehitys hidastuu, Laurukainen pohtii.
Tärkeitä asioita ovat lisäksi kalastus, metsästys ja luonto yleensä. Jokivarren vanhalla lossipaikalla kasvanut ja yhä asuva Laurukainen tuntee huolta kotijoestaan.
– Säännöstely vaikeuttaa kaikkien kalojen ja vesieliöstön elämää. Säännöstely pitäisi purkaa ja veden laatua olisi saatava parannettua. Kaikki kuormitus pitäisi saada pois, hän tähdentää.
Murhetta kalamies kantaa jalokalojen, kuten lohen ja siian, puolesta. Kalojen vaellusreitti kutupaikoille on vaikea ja vaarallinen Pöyryn voimalan vuoksi.
– Kaloja pääsee Pöyrystä ylös, mutta osaako ne tulla kalaporrasta pitkin alas? Tuleeko ne alas turbiinin kautta palasina? Nämä ovat säännöstelyn ongelmia minun mielestäni, Laurukainen sanoo.
Silti hän ei heitä kirvestä kaivoon, sillä Siikajoella on toivoa niin kauan kuin siinä vesi virtaa.