Sii­ka­joen Merja Hillilä on iloinen ke­hit­tä­jä – haluaa tarttua roh­keas­ti uuteen

Merja Hillilä painottaa, ettei koe olevansa pomo, vaan osa porukkaa,, joka tekee työtä kuntalaisten hyväksi Aito ja avoin Hillilä sanoo tulevansa toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.

Kuva: Kirsi Junttila

Mitä on sivistys?

Siikajoen puolisen vuotta vanha sivistystoimenjohtaja Merja Hillilä ottaa mukavan asennon ja alkaa miettiä. Tuumailussa menee pieni tovi, sillä sivistys on laaja käsite.

– Se on tietynlaista avoimuutta uusille asioille ja kykyä olla hetkessä. Koulutus ja sivistys tuovat pääomaa, jonka avulla pystyy katsomaan maailmaa avoimin silmin, Hillilä kiteyttää.

Listaan hän lisää vielä muutakin. Sydämensivistystä on se, kuinka kohdellaan kanssaihmisiä ja otetaan toiset huomioon. Sivistys on elämänasenne.

– Hyvinvoinnista ajatellaan, että se on pelkkää ruumiinkulttuuria, liikuntaa. Mutta se on enemmän. Tällä alalla on kaikki läsnä; liikunta, kasvatus, opetus, kansalaisopisto, kuvaa Hillilä työtään sivistyksen parissa.

Työssään hän haluaa painottaa sitä, että sivistys on kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Jos sivistystä mitataan lukeneisuudella, niin silloin Hillilä on totta tosiaan erittäin sivistynyt. Matkan varrella hän on ehtinyt niin moneen, että heikompaa jo alkaa hengästyttää. Harvinaisen tehokas ihminen!

– Ei tehokas, mutta utelias. Haluan perehtyä asioihin ja tietää kaikesta kaiken, hän korjaa.

Taskussaan hänellä on lastentarhanopettajan, luokanopettajan ja musiikinopettajan paperit. Hän on tehnyt mittavan uran yliopistomaailmassa ja päätti sen valtakunnallisen valintakoordinaattorin tehtävään. Siinä sivussa hän toimitti kolme kasvatustieteellisen tiedekunnan pääsykoekirjaa.

– Olen luonteeltani kehittäjä. Kun joku asia on saatu raiteille, on tullut aika siirtyä uuteen, Hillilä kertoo.

Niinpä 2010 Hillilä koki, että yliopistomaailma saa jäädä. Hänestä tuli Kempeleen kulttuurituotantopäällikkö, jonka puitteissa hän hoiti kahta virkaa. Se oli liikaa ja myöhemmin hänestä tuli Kempele-Opiston rehtori.

– Viimeisimmäksi teimme taiteen perusopetussuunnitelman ja rakennutin opistolle uudet tilat. Piirsinkin sen itse. Se oli kuin olisi lapsen synnyttänyt, Hillilä kuvaa.

Kun urakka Kempeleessä tuli valmiiksi, oli uuden haasteen vuoro. Se löytyi Siikajoelta.

– Olen ollut onnekas, kun minut on valittu tehtäviin, mitä olen halunnut. Tietysti hakiessa on täytynyt tietää, miten haluan kehittyä ammatillisesti ja mitä minulla on annettavana työyhteisölle, hän pohtii uraansa.

Piirsi Kempele-Opiston tilat?

– Tykkään sisustamistesta, joten hankin sisustussuunnittelijan koulutuksen. En ajattele sitä vakavasti ammatiksi, se on lisäharrastus, Hillilä naurahtaa.

Vielä yksi yllätys hänellä on hihassaan. Autoilemisesta ja ihmisistä pitävä nainen mietti, miten nämä asiat voisi yhdistää.

No, taksissa tietysti. Joten hänellä on taksiyrittäjän koulutus ja henkilöliikenteen ammattiajopätevyys.