– Elämä on vähän niin kuin hyvä kirja, 70 vuotiaana sitä on jo melko lähellä loppuratkaisua, virkkoo runolliseen tyyliinsä pian 70 vuotta täyttävä Pentti Syrjäpalo.
Peurakankaan kesäpaikalla aikaansa viettävä Syrjäpalo on väkevän kotiseuturakkauden ruumiillistuma, ja hän onkin tehnyt eläkevuosinaan tärkeää työtä kotiseutuhistorian tallentamiseksi. Vieraalle tarjotaan kahvit ja juttua vuosien varrelta alkaa tulemaan innolla, jota voi vain hiljaa ihailla.
Syrjäpalon ensimmäinen kirja julkaistiin 2000-luvun alussa ja sen jälkeen kirjoja on syntynyt kymmenkunta. Tuotannosta löytyy niin kotiseutuhistoriaa, urheilua, näytelmätekstiä kuin runouttakin, mutta useimpia teoksia yhdistävä tekijä on ehdottomasti rakkaus Siikajokilaakson maisemiin.
– Siikajoki on minulle tärkeä. Lapsena siitä ravustettiin ja kalastettiin, nykyisin hiihdän talvet jäällä. Siellä hiihtäessä ne ideat syntyy, Syrjäpalo kertoo.Kirjoittamiseen ja lukemiseen hän tunnustaa koukuttuneensa jo pikkupoikana, ja harrastus on jatkunut läpi elämän.– Luin Paavolan kirjaston läpi poikasena. Nykyisinkin luen yöt ja torkun päivät, Syrjäpalo naurahtaa.Sitä kaikista rakkainta kirjaa kysyttäessä hän miettii hetken, ja toteaa sitten, että koko Veikko Huovisen tuotanto: Huovisen sanomasta ei taatusti kaikki tykkää, mutta siinä on sana paikallaan, eikä mitään parantamista.
Syrjäpalo teki uransa Rautaruukilla, aluksi Raahessa ja myöhemmin Oulussa konsernin viestintätehtävissä. Paluumuutto Paavolaan tuli ajankohtaiseksi, kun kylän pinnassa sijaitsevan kotipaikka jäi tyhjilleen. Eläkepäivien ajanviettopaikaksi hankittiin Peurakangas, vanha idyllinen hirsitalo, jossa riittää puuhaa. Aurinkoisessa pihapiirissä näkyy lapsenlasten majanrakennusprojektit ja jalkapallomaalit, joista puhuminen kirvoittaa leveän hymyn miehen kasvoille.– Iän myötä ajatukset vähän muuttuu, oppii huomaamaan millä asioilla on arvoa, Syrjäpalo toteaa hymyillen.Lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi Syrjäpalon aika kuluu urheillessa. Päälajeina ovat suunnistus ja hiihto, mutta nykyisin myös pyöräily kuuluu lajivalikoimaan. Pyöräretket ulottuvat kaikkialle kotimaassa ja lisäksi myös Baltian maihin, enimmäkseen Viroon.– Kyllä liikunta on paras tauti, mikä minuun on tarttunut, hän naurahtaa.
Paavolan kylällä asuva Syrjäpalo on ehtinyt kotipaikkakunnallaankin olla monessa mukana. Mies oli mukana rakentamassa Ruokolahden lavaa ja Paavolan nuorisoseuran taloa, ja paluumuuton myötä hän on palannut myös nuorisoseuran toimintaan mukaan. Myös musiikkiharrastus kuorolaulun muodossa on Syrjäpalon elämässä vahvasti läsnä.Vaikka Syrjäpalo on ehtinyt jo kunnioitettavaan 70-vuoden ikään, on hänellä silti paljon suunnitelmia tulevaisuudelle. Tekeillä on uusi kirja ja haaveissa siintää kirjoittaa vielä lisää Siikajokilaakson henkilöhistorioita. Peurakankaan remontointi vie aikaa kirjoittamiselta, ja lykkää hieman seuraavan teoksen valmistumista, mutta se ei tunnu Syrjäpaloa haittaavan.– Iäkkäät ihmiset jäävät aivan liian helposti kiinni menneeseen, vaikka pitäisi elää tätä päivää ja katsoa eteenpäinkin.
Syrjäpalo puhuu paljon siitä, miten kotiseututyötä pitäisi tukea, ja nuoria auttaa eteenpäin ja kannustaa yrittäjyyteen. Lisäksi Siikajokilaakson luonnon hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu puheessa usein.Esikuvana ajatuksilleen ja asenteilleen hän mainitsee oman isänsä.– Isä osasi aina kannustaa ja opetti, että elämää ei pidä ottaa niin vakavasti. Epäonnistumista ei pidä pelätä, vaan siitä pitää oppia.