Tämä ei ole puoluepolitiikkaa, vaikka otsikossa väri välähtää. Siikajokilaakso-lehden muistellessa toisen tulemisensa 50-vuotistaivalta sallittanee pieni muistelus lehden ensimmäisestä tulemisesta vuosina 1953–54. Siikajokilaakso-kotiseutulehden toimitus oli Ruukin vanhan apteekkitalon yläkerrassa. Lehden alkunumerot kirjoitettiin punanäppäimisellä itäsaksalaisella kirjoituskoneella. Ohjelmajulistuksen mukaan tasapuolisen puolueettomasti. Kaikki numerot löytyvät sidottuna Kansallisarkistosta.
Ruukkilaisen Kalevi Nousiaisen perustama ja päätoimittama lehti ilmestyi kerran viikossa perjantaisin, kaikkiaan 33 numeroa. Se painettiin Kirjapaino Oy Kannan kirjapainossa Oulussa. Ilmestyminen loppui varoittamatta kesken vuoden huhtikuussa.
Nuorena nukkunut lehtiyritys on arvokas siru paikallishistoriaa, mutta perustaja-päätoimittajalle sen äkkikuolema jätti maansa myyneen miehen leiman, lehden tilaajille pettymyksen.
Ensimmäisen yrityksen päättyminen näin teki korkean kynnyksen lehden toiselle tulemiselle. Sen levikkityössä ollut Veikko Kangastalo muistaa, että tilaajat pelkäsivät uudelle yrityksellekin käyvän samoin. Vaadittiin vielä yli 10 vuoden jälkeen hyvitystä silloin kesken vuoden päättyneestä tilauksesta. Siksi tuota ensimmäistä tulemista ei ole mieluusti muisteltu. Nyt se ei enää liene tabu.
Tilasin lehden alusta alkaen. Olin silloin Saarikoskella ja kirjoitin toimittajan pyynnöstä siihen muutaman uutisenkin, muun muassa silloin kylällä jyrisevästä suuresta koskien perkuusta. Minulle jäi käsitys, että päätoimittaja Nousiaisella oli hyvä ja tosi tarkoitus kehittää lehteään, ei mikään huijausyritys. Jokilaaksossa oli silloin asukkaita joka mökissä. Mutta aika oli mitä oli. 400 markan tilausmaksu silloisessa elintasossa oli iso raha, kun uutisten vuoksi oli joku maakuntalehtikin tilattava. Paikallislehden tarve ymmärrettiin, mutta aika ei ollut vielä kypsä. Loppuivat rahat ja voimat. Lehti hankki asiamiehiä ja kirjoittajia, mutta oli periaatteessa yhden miehen yritys. Ideoita ja yrittäjyyttä Nousiaisella oli. Ruukkilaiset muistavat, että hän kehitteli myös uudenlaista tiilintekokonetta, mutta hankkeelle kävi samoin kuin lehtiyritykselle.
Kun nyt katselee silloisen Siikajokilaakson sivuja, näyttää se kohtuullisen hyvin toimitetulta. Päätoimittajalla oli aloittaessaan poliisin kokemus. Uutisen kirjoitettiin aikansa tyylillä. Rötöksistä ja tappeluista kerrottiin niin uhrien kuin syyllistenkin nimet sumeilematta. Nimettömiä ”todennäköisin syin epäiltyjä” ei ollut.
Rantsilan metsätyömaalla tapahtuneen miestapon kuvaus on niin raa’an verinen, että sellaiseen varmaan nykyisin laitettaisiin varoitus ”ei alle 18-vuotiaille”. On kirjattu jopa tekijän kehaisu kuulusteluissa: ”Eipä kaveri ehtinyt juhlia 50-vuotispäiviään.” Yksi toistuva uutisaihe oli silloin Paavolan yhteiskouluhanke. Lupien ja rahojen saanti oli monen mutkan takana. Uutiset olivat pääosin Siikajoki–Rantsila väliltä. Latvakunnista vähemmän. Kauppojen mainoksia oli varsinkin joulunajan numerossa, mutta kooltaan pieniä, muutaman kympin juttuja.
Hankin itäsaksalaisen matkakirjoituskoneen, muita ei silloin saanutkaan. Kylillä harjoiteltiin ahkerasti näytelmiä, eikä tekstien monistamiseen ollut muuta keinoa. Päätoimittaja Nousiainen huomasi sen pöydälläni ja sanoi: ”Sinulla on samanlainen kone kuin minulla, mutta minä tulin ostaneeksi punanäppäimisen. Se väsyttää silmiä, minulla on sellaiset silmät. Eikö vaihdeta koneita.”
Teimme vaihtokaupat, en muista sainko vaihdosta jotakin hyvitystäkin. Minun silmiä punaväri ei silloin rasittanut. Kone on edelleen tallessa. Voisin vaikka antaa sen Siikajokilaaksolle muistoksi menestyvän paikallislehden tuonpuoleisesta esihistoriasta.