Siikajokilaakson kansallispuvun historia on osa kestiläläisen, Tavastkengältä Pussilan talosta syntyisin olevan Elma Kestin suvun tarinaa. Kansallispuvun hamekankaan malli saatiin Pussilan vanhanemännän, 27.11.1872 syntyneen Maria Sofia (Sohvi) Kurkelan vihkihameesta.
Emäntä oli luvannut, että hänen kuoltua hameen saa museo. Emäntä haudattiin vuonna 1952 vihkihame päällä, mutta palanen hamekangas löytyi Pussilan vintiltä, kun kansallispukua alettiin suunnitella.
Jo tyttösenä Elma Kesti ajatteli, että tahtoisin myös itselleen puvun. Talvikaudella 1985–1986 Kestillä oli viimein mahdollisuus ommella oma pukunsa Nurmijärvellä asuessa, Kansalaisopisto
– Kysyin opettajalta, voisiko puseron olkapäälaput ommella koneella. Opettaja sanoi, että voit ommella, mutta puku ei ole enää käsityö.
Kesti ei käyttänyt ompelukonetta. Hamekankaan hän osti valmiina Vuorelmalta. Puku valmistettiin museoviraston ohjeiden mukaisesti. Liivin takaosassa on körttilaskos, joka saa naisen takapuolen näyttämään todellista leveämmältä
– Niin laskoksen pönötys kuin puseron hihan leveys osoittivat emännän vaurautta, selventää Kesti..
– Siikajokilaakson kansallispuku on aivan ihana. Mahtava, että ylipäätänsä tällainen juhlavaate on keksitty suunnitella. Kansallispukua pitäisi enemmän käyttää muun muassa perhejuhlissa.
Kokonaisuuden arvokkain osa on tykkimyssy. Tykkimyssy ei siedä pisaraakaan vettä. Elma on ommellut pukunsa sisään piilotaskun, jossa hänellä on aina mukana muovipussi. Jos sade yllättää, suojaa hän myssyn pussilla.
Kansallispuku säilytetään silittämättömänä, vanhasta lakanasta ommellussa pukupussissa, jonka on todettu antavan puvulle parhaan suojan.
Eeva-Liisa Kekkonen vietti Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlaa yllään ensimmäistä kertaa teettämänsä Siikajokilaakson kansallispuvussa.
– Tuntuu älyttömän hyvältä. En voisi kuvitella, että muuta pukua olisin itselleni teettänyt. Tämä puku tuntuu omalta. Kansallispuvulla jota käyttää täytyy mielestäni olla jokin merkitys ja arvo sekä puvun alueeseen liittyvä yhteys, kuvailee vuodesta 1991 Rantsilassa diakonissa työskennellyt Kekkonen.
Kekkosella on myös sukujuuriensa puolesta vahva yhteys Siikajokivarteen: mummo on lähtöisin Kestilästä ja äidinisä Paavolasta.
Eeva-Liisan kansallispuvun on valmistanut Elsa Pohjola. Pohjola on ommellut puvun itse kutomastaan kankaasta. Nykyisin Haukiputaalla asuva, Pulkkilasta syntyisin oleva, pitkään Rantsilassa vaikuttanut Pohjola on tehnyt lukemattoman määrän Siikajokilaakson kansallispukuja ja ollut opastamassa monia kansallispuvun teossa. Kansallispuvun korut Kekkoselle valmisti mankilalaislähtöinen, kultaseppä Hannu Konola.
Piippolalainen Sanna Nikula teetti itselleen Siikajokilaakson kansallispuvun nelisenvuotta sitten. Nikula päätti toteuttaa kansallispukuhaaveensa, kun Viola-kuoron jäsenet pohtivat porukalla, kuinka mukava olisi, jos kaikilla kuorolaisilla olisi kansallispuvut.
Nikula teetti puvun pyhäsalmelaisella kansallispukuompelija Seija Pesosella. Sannan puku on niin sanottua uudistettua mallia.
Koska Siikajokilaakson kansallispukua ei ole tarkistettu tekevät Pesonen ja hänen oululainen kollegansa Leena Korpi ko. pukua Pyhäjokilaakson kansallispuvun tarkistetuilla ohjeilla. Puvuissa on joitakin eroavaisuuksia, muun muassa hame- ja liivikankaat, liivin solki sekä tykkimyssyt ovat erilaisia, mutta kaavoitus ja ompelutekniikat ovat samanlaiset.
– Paljon on pukuja, joita ei ole tarkistettu. Muutan näiden pukujen rakenteita niin, että vastaavat enemmän alkuperäisiä kansanpukuja. Puku ommellaan käsin.
Kansallispuvun teettäminen maksaa tuhansia euroja. Kansallispuvun materiaalit ja puvun valmistukseen käytettävä aika riippuvat niin puvusta ja puvuntilaajan tekemistä valinnoista. Samasta puvustakin on erihintaisia vaihtoehtoja.
– On siirrytty kollegan kanssa tekemään pukua Pyhäjokilaakson paidalla, jossa ei ole halkiota, eikä paita vaadi hevosenkenkäkorua. Olen sitä mieltä, että koru on eri aikakaudelta kuin puku. Sen takia en suosittele sitä käytettäväksi. Hevosenkenkäsoljet ovat pronssikaudelta ja kansanpuvut 1700–1800-luvulta.
Seija Pesonen painottaa, että vaikka pukuja tarkistetaan ja puvuista tulee uusi versio, ovat aikaisemmat mallit yhtä käyttökelpoisia.
Pesosen valmistamissa Siikajokilaakson kansallispuvun liiveissä ei ole punaista reunusta. Punainen tere on vieras länsisuomalaisille liiveille. Myös esiliinassa oleva reikäommel puuttuu uudemmista puvuista.
– Esiliinan reikäommel on sellainen, jota ei yleensä ole ollut kansanpuvussa. Esiliinan helmassa on vain leveä päärme. On tällaisia jätetty pois, koska niille ei ole oikein esikuvia. Tarkistettu puku on vähän niin kuin riisutumpi malli aiemmin tehdyistä puvuista.
Riisutumpi malli ei suinkaan tarkoita puvun ulkonäöstä tinkimistä. Pesonen käyttää karstalangasta kudottua hamekangasta, josta ommeltava hame on näyttävämpi kuin kampalangasta ommeltu ohut hamekangas.
– Kolme metriä vähintään kuluu hameeseen kangasta. Hameen muhkeus kertoo emännän varallisuudesta, pitää olla leveä kuin verotalon emäntä, Seija Pesonen myhäilee.
Aiemmin tykkimyssy kertoi naisen olevan naimisissa.
– Nykyohjeistus on, että tykkimyssy puetaan päähän viimeistään 20 vuotiaana, olipa naimisissa tai ei. Jos myssyä ei ole käytettävissä, silloin hiukset kammataan esimerkiksi sileästi nutturalle eikä päähän pueta tyttöjen nauhoja.
Sukujuuriltaan saakka piipponen Sanna Nikula ei voisi kuvitellakaan pukevansa ylleen muuta kuin Siikajokilaakson kansallispuvun.
– Olen vähän ihmetellyt heitä, jotka valitsevat kansallispukunsa sillä periaatteella, miltä puku näyttää.
Nikula arvostaa oman alueen kansallispukua jo pelkästä kotiseuturakkaudesta.