Kolumni

Sii­ka­jo­ki­laak­son vie­hät­tä­vät kirkot

-
Kuva: VESA JOENSUU

Aloitin helmikuun alussa Siikajokilaakson toimittajana. Lehden levikkialue on minulle entuudestaan jokseenkin tuttu, mutta vielä on paljon opeteltavaa.

Syksyllä paluumuutin tuttuihin maisemiin Ouluun, ja sitä ennen asuin Tampereella, mutta käväisinpä mutkan Helsingissäkin. Tampereella ehdin asua muutaman vuoden.

Synnyinseutuni on kuitenkin Kainuussa, pessimistien kotipitäjällä Puolangalla.

Nyt katselen Siikajokilaakson aluetta varsin tuorein silmin, sillä tällä alueella en ole toistaiseksi vielä asunut. Uuteen ympäristöön tutustuminen on aina viehättänyt minua, ja tekeehän maisemanvaihdos hyvää itse kullekin.

Eräs Siikajokilaakson alueeseen liittyvä asia on syöpynyt mieleeni jo vuosia sitten. Tampereella asuessani kuljin usein kotipaikallani, jonne tie vei autolla kuljettaessa muun muassa Piippolan ja Kestilän läpi. Näillä matkoilla mieleenpainuvimpia asioita kyseisiltä kyliltä olivat idylliset ja sievät kylänraitit sekä kauniit kirkot.

Kylien läpi ajettaessa mietin, etten aikaisemmin ole nähnyt missään yhtä kauniita kirkkoja. Piippolassa korkeaan komeuteensa kohoaa puinen Magdalenan kirkko, ja Kestilän kaunis ristikirkko kuvastaa sekin idyllistä entisajan henkeä.

Edellä mainitut kirkot kuuluvat Siikalatvan seurakuntaan, jossa on yhteensä viisi kirkkoa.

Siikalatvan seurakunnan verkkosivujen mukaan Magdalenan kirkon vihkiäiset pidettiin uudenvuodenpäivänä 1771. Kirkon nimi juontaa juurensa silloisen kruununprinsessan Sofia Magdalenan nimestä. Kestilän kirkon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1854. Sen suunnittelussa otettiin huomioon penkkien sijoittelu: kaikki penkit on sijoitettu kohti alttaria, jotta kirkossa kävijöiden niskat eivät kipeytyisi.

Paikallisten kirkkojen historiaan perehtyminen on mielenkiintoista puuhaa, johon kaikkien kannattaa tutustua yleissivistystään parantaakseen. Maaseutumaisissa kylissä kirkko on rakennettu tyypillisesti taajamien keskeisille paikoille.

Kirkkojen olemassaoloa arvostettiin varsinkin entisaikaan. Sen voi aistia jo pelkästään siitä, että ne ovat rakennustyyliltään usein varsin ainutlaatuisia. Vanhemmat ikäpolvet puhuvatkin, että kirkkoon mentiin hevosella sunnuntaisin, ja matkalle lähdettiin – oli keli kuin keli.

Myös sana kirkonkylä viittaa maaseutumaiseen kunnan kylään, jossa sijaitsee tyypillisesti kirkko. Arkikielessä kyseistä sanaa käytetään ahkerasti ainakin meillä Kainuussa. Käsitteilläkin on historiansa, ja sanan kirkko esiintyminen paikkaa kuvastavassa sanassa kielii merkityksellisyydestä.

Tästä alkaa tutustumismatkani Siikalatvan alueeseen. Kirkkojen historiasta se alkoi, katsotaan mihin se päättyy – toivotaan matkan jatkuvan mahdollisimman pitkään! Tavoitteeni on tuottaa elämyksellisiä, raikkaita ja ajatuksia herättäviä juttuja teille, hyvät lukijat.

Samalla nautin alueen hienoista lakeuksista, mukavista työkavereista ja kaikesta uudesta, mitä matkalla koen.