Hirvistä ei ole todettu olevan oikeastaan mitään hyötyä noin kansantaloudellisesti. Ainakaan julkisessa ja virallisluonteisessa keskustelussa. Metsävahingot ja liikenneonnettomuudet ovat yksin hirvien syytä, ihmisen omilla askareilla ei ole ollut mitään tekemistä asian kanssa?
Skandinaviassa on maailman tihein hirvikanta. Pohjanmaan lakeuksilla ammutaan hirviä enemmän kun Alaskan palkisilla. Silti hirvellä ei ole taloudellista tuottoarvoa ?
Mutta missä on ruokaa on ruualla syöjiä. Metsäpolitiikalla on luotu suotuisat edellytykset vahvalle hirvikannalle. Nyt tuntuu, että petopolitiikalla pyritään tekemään korjausliikkeitä.
Mikä olisi oikea maksimikanta susille? Sitä lukua ei julkisuuteen saa kaivamallakaan. Minimikanta löytyy.
Samaan aikaan keskustelua käydään metsienkasvusta ja hakkuumääristä. Uusia tehtaita tehdään ja puuta tarvitaan. Suomi elää matalajalosteisen puunjalostuksen ja sen suoman viennin varassa. Matalamielisesti voi pohdiskella, emmekö opi lähihistoriasta mitään?
Sianlihan tuottaminen Suomessa on tappiollista. Liha kannattaa ainakin leikata ja pakata ulkomailla. Tärkeintä on liike?
Yhteisenä visiona meille tyrkitään nyt ajatusta, että siankasvatus ja elintarviketeollisuus turvataan tappamalla villisiat. Syy on sian.
Afrikkalainen sikarutto tulee maahamme, jos ei virus vielä ole jo, lahden yli Virosta keikkatyöläisen vaatteissa, kengissä tai eväissä tai pöljän metsästysmatkailijan kamppeissa.
Villisika on todellinen selviytyjä luonnossa. "Ei hanget korkeat nietokset ei tuimana paukkuvat pakkaset" lannista sitä.
Virosta kantautuu tietoa, että paha susi syö siellä villisikoja..
Susi on lihansyöjä ja se syö sitä lihaa mitä se taloudellisimmin kykenee ravinnokseen hankkimaan. Karhun keväteväs on hirven vasat, susille maistuu aikuiset hirvieläimet läpi vuoden. Ilvekselle maistuu metsäkauris siinä missä jäniskin.
Kun kysäisin Lukesta, Ilpo Kojolalta hän vastasi näin:
"Villisikakannan tulisi olla tiheä, että sillä olisi huomattavaa roolia suden ravintona. Tiheään kantaan liittyy huomattavat viljelyvahingot, sillä Suomessa villisika ymmärtääkseni enemmän kulttuurin ja maanviljelyn seuralainen kuin Etelä-Euroopassa. Vahva lumi taitaa olla paha este villisian levittäytymiselle Ylä-Karjalaan, Kainuuseen tai Pohjois-Savoon, missä sudet ovat riippuvaisia hirvestä."
Meille on pesiintynyt tapa ottaa asia esille aina niin ,kuin se parhaiten mallaa omiin asenteisiimme. Tähän perustuu epäluottamus metsästäjien ja tutkijoiden välillä, tai paremminkin ylläpidetty virheajatelma suuresta epäluottamuksesta asintuntijoiden välillä, keskuudessa ja suhteessa kaikkiin muihin asiat aina paremmin tietäviin tahoihin.
Toimittajan vapaudella voisin hieman käännellä ja muotoilla Ilpon antamaa asiaa ja kommenttia:
Villisikakannan tulisi olla tiheä, että sille tulisi huomattava rooli suden ravintona. Tiheään kantaan liittyy vastaavasti viljelyvahingot. Olisiko Suomessa villisika enemmän kulttuurin ja maanviljelyn seuralainen kuin Etelä-Euroopassa?
Vahva lumi voi olla paha este villisian levittäytymiselle Ylä-Karjalaan, Kainuuseen tai Pohjois-Savoon, missä sudet ovat riippuvaisia hirvestä, tai sitten ei. Leutoja ja vähälumisia talvia on ollut ja povataan olevan jatkossakin. Saattaapi villisika ottaa johtavan roolin jatkossa ja pelastaa osaltaan Suomen peurakannan, helpottaa hirvien tukalaa ja oikeudetonta asemaa ja lisätä osuuttaan metsästäjien saaliseläimenä.
Luomuliha luonnollisimmillaan elää muuten suomalaisessa luonnossa!