Lauantaina oli aihetta juhlaan, kun Sirpa ja Tapio Hammar viettivät yhdessä 50-vuotispäiviään ja paljastivat samalla juhlavierailleen menneensä kesällä naimisiin.
Päivän remonttityöt on tehty. Marita, Sirpa ja Tapio Hammar ovat tehneet pienet huoltotyöt perheyrityksen uudempaan kaivinkoneeseen ennen kuin kone viedään seuraavaan työkohteeseen joka on tällä kertaa Rantsilassa.
Näky on Hammareiden pihassa piipahtaville tuttu. Yleensä lauantaisin Sirpa Klemetti on remonttiavuksi ehtineiden perheen nuorten ja vävyjen kanssa huoltotöissä, kun Tapio on kaivamassa toisella koneella.
Hammareilla on totuttu elämään leppoisaa yhteiseloa useamman sukupolven yhteisvoimin. Yhteiselo jatkuu Sirpan ja Tapion lasten ja heidän perheidensä kanssa tiiviisti yhteyttä pitäen ja yhteistyötä tehden.
Tapion Erkki-isä perusti koneurakointiyrityksen 1980-luvun lopulla luoden samalla työmaata sekä itselleen että pojalleen. 1988 Tapio tuli isänsä rinnalle urakoimaan traktorilla ja ensimmäisellä yritykselle ostetulla kaivinkoneella. Pian kaivinkonetyöt lisääntyivät niin, että traktoriurakoinnista luovuttiin.
Alkuun kaivinkoneita oli kolme, mutta vuodesta 2011 töitä on tehty kahdella koneella. Viimeiset 25 vuotta päätoimeentulolähde on ollut metsäpohjien muokkaukset, ojien kaivut ja metsäteiden teot niin metsäyhtiöille kuin yksityisille. Pienempiä kaivutöitäkin on ehditty tekemään rakentajille. Pitkäaikainen yhteistyökumppani oli myös Piippolan Vesi Oy.
Työtahti on koneilla kova niin, että kaivinkoneita on uusittava noin viiden vuoden välein. Kesäkuukausina työn alla saattaa olla noin sata kohdetta. Työmaita mahtuu kesään monta, kun samalle päivää voidaan hoitaa puolen kymmentäkin pienempää työmaata.
Sirpan ja Tapion koti on rakennettu Tapion vanhempien talon jatkeeksi. Tuki ja turva on löytynyt aina puolin ja toisin seinän takaa. Niin silloin kun lapsiperhe tarvitsi lapsenlikka-apua kuin nyt, kun Eeva Hammar viettää leskeksi jäätyään yksin eläkepäiviä. Sirpa ei ole kokenut missään vaiheessa hankalaksi anopin kanssa samassa pihassa asumista.
– Tässä on hyvä olla, kun on kuitenkin oma rauha. Isovanhemmista oli iso apu silloin, kun lapset olivat pieniä, Sirpa muistelee.
Sirpa on kodin hengetär joka on hoitanut niin kodin, lapset kuin yrityksen asiatkin tilitoimistolle asti. Aiemmin Tapio oli usein viikkokaudet työmailla eikä kännykkä vielä pärissyt taskussa.
– Ei oo koskaan Sirpa minua kottiin soitellu. Sanoin jo meidän yhteen mennessä, että tuun työmaalta aina sitten, kun on sen aika. Muuttuu työmaalla monesti niin äkkiä tilanteet, ettei tarkkaa kotiintuloaikaa voi luvata.
Sirpa ymmärtää, että tilanteet voivat muuttua äkkiä ja muistelee, kuinka Tapio kerran houkutteli hänet mukaan vuokrakaivinkoneen noutoreissulle Vaasan kupeelle. Tarkoitus oli pyörähtää äkkiä, mutta matkalla tuli pari muuttujaa ja aikaa kului lähes kaksi vuorokautta.
Tapio on pitänyt jo parikymmentä vuotta kiinni siitä, että hirvimetsälle on ehdittävä. Viime kesinä moottoripyöräily on työkiireiden vuoksi jäänyt vähiin, mutta perheen kanssa on pidetty kiinni siitä, että kerran kesässä lähdetään koko sakilla viikonlopun viettoon jonnekin päin Suomea vuokramökille.
Sirpa harrastaa kodin remontointia. Kodin pintoja on hiljattain uusittu ja Sirpa on maalannut talon ulkoapäin uuteen uskoon. Tekemistä on riittänyt myös tytön ja vävyn taloremontin parissa. Kun ahkera nainen vaan ehtii hetkeksi istahtaa, on hänellä kädessä sukkakudelma.
– Mennee aika tässä ja tahtoo välliin loppua keskenkin, Sirpa Klemetti kuvailee.
Yritystoiminnalle iso apua on ollut, kun Sirpa ajoi kymmenen vuotta sitten ajokortin ja pystyy nyt hoitamaan huoltoajoja ja osien noutoa.
Pariskunnan yhteisellä taipaleella vuosi 2001 on jäänyt mieleen raskaana. Perheeseen oli edellisvuonna syntynyt kauan toivottu poika neljän tyttären lellittäväksi. Pojan ollessa kahdeksan kuukauden paljastui syntymästä asti lasta vaivannut kammioväliseinän aukko. Sydänleikkaukseen pääsyn odottaminen oli raskasta. Vasta jälkeenpäin leikkauksen myötä täysin tervehtyneen pojan vanhemmat ymmärsivät, kuinka hiuskarvan varassa pojan elämä oli ollut.
Kyyneleet nousevat yhä vanhempien silmiin, kun he muistelevat lähes 17 vuoden takaista leikkauspäivää. Vanhemmista tuntui, ettei päivä ole ikinä ohi.
– Poika kasvoi huonosti ja ei ollut niin pirteä kuin sisarensa. Leikkauksen jälkeen virtaa tuli aivan hirveästi, kuvailee Sirpa.
Päätös 50-vuotispäivien yhdessä viettämisestä syntyi aikaa sitten.
– Tapio tuumasi kerran että, jos viiskymppiseksi asti sätkitään niin kyllä sitä juhlitaan, Sirpa nauraa.
Juhlapaikkana palveli lauantaina Kairanmaa talo, jossa Hammarit ovat pitäneet monet perhejuhlat.
Tälläkin kertaa juhlakutsu kattoi niin tutut, yhteistyökumppanit, ystävät kuin sukulaisetkin.
