Pitkän sotapolun tehneen Sissipataljoona 3:n vaiheita muisteltiin sunnuntaina Siikajoenkylällä Komppalinnassa järjestetyssä pataljoonan 70. perinnejuhlassa. Paikalla oli runsaasti juhlavieraita Oulun tienoolta.
Sissipataljoona 3 perustettiin kesäkuussa 1941 Siikajoelta, Revonlahdelta, Lumijoelta, Limingasta, Tyrnävältä ja Temmekseltä kutsutuista miehistä. Pataljoonan vahvuus oli kaikkiaan 1022 miestä. Pataljoonaan kuuluneista miehistä on elossa enää kaksi; revonlahtinen Matti Hietala ja Oulussa asuva Väinö Hirvelä (98 v.).
Tervehdyssanat lausunut Siikajoen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Päivi Eskola kertoi, kuinka kiireesti miehet rintamalle passitettiin - heille ei ollut tarjota edes kunnon varusteita. Sissipataljoonan miehistä 30 prosenttia lähti jatkosotaan puutteellisesti varustettuina, ja suurin pula oli kengistä.
– Mikä oli se voima, joka sai nuoret miehet lähtemään? Mikä oli se voima, joka sai isät ja äidit laittamaan poikansa sotatantereille? Se oli isänmaanrakkaus, Eskola totesi.
Professori Kari Alenius käsitteli juhlapuheessaan psykologista sodankäyntiä. Termi on uusi, mutta se tarkoittaa jo yli 2500 vuotta tunnettua sodankäyntitapaa, jonka yksi muoto on propaganda.
– Kriisin aikana pyritään oman puolen taistelutahdon, voitontahdon ja motiivin ylläpitoon sekä vastustajan taistelutahdon ja voitontahdon murentamiseen. Lisäksi sivustakatsojat pyritään saamaan omalle puolelle, Alenius kuvaili.
Psykologinen sodankäynti on aina ollut pysyvä ilmiö, mutta nykyisin sen rooli on Aleniuksen mukaan kasvanut. Psykologinen sodankäynti on sotatieteessä tutkituin alue ja siitä pyritään kehittämään aina vain hienostuneempaa. Esimerkiksi Venäjällä noin 100 000 henkilöä työskentelee psykolgisen sodankäynnin parissa ja Alenius kertoi heillä olevan lukematon määrä vapaaehtoisia avustajia eri puolilla maailmaa.
Sissipataljoonan sotavaiheista kertoi professori emeritus Kalevi Kiviniitty. Pataljoona marssi rajan yli 9.7.1941 ja osallistui Uhtuan ankariin taisteluihin. Taistelut olivat niin kiivaita, ettei sotilaille voitu toimittaa lämmintä ruokaa kymmeneen päivään.
Uhtualta sissipataljoona siirrettiin Kiestinkiin, jossa taisteli marraskuun loppuun asti. Sen jälkeen vastuualueeksi tuli Pääjärven kaista, joka oli leveä alue ja jossa oli partioitava jatkuvasti.
Kevättalvella 1943 sissipataljoona 3 siirrettiin Kajaaniin, varustettiin uudestaan ja liitettiin osaksi 15. Prikaatia. Prikaatin 1. pataljoonana entiset sissit olivat kesällä 1944 Laatokan rantakaistaleella käymässä katkeraa viivytystaistelua. Vihollinen oli saanut haltuunsa 400 metriä suomalaisten juoksuhautaa, joka täytyi saada takaisin omille. 15. prikaatin 1. ja 4. pataljoona saivat tehtäväkseen vyöryttää juoksuhaudan, taistelu aloitettiin vastakkaisista päistä. Seitsemän tunnin kuluttua suomalaispataljoonat kohtasivat toisensa.
– Vihollinen ei enää saanut jalasijaa asemasta. Näin sissipataljoona oli tekemässä suomalaisten merkittävää torjuntavoittoa, joka on yhtä merkittävä kuin Talissa saatu, Kiviniitty kertoi.