Perheen ensimmäinen whippet muutti Heikki Skinnarin ja Anne Kohtalon elämänrytmin täysin. Rico tuli taloon 12 vuotta sitten ja pitihän Ricolle saada kaveri, niin seuraksi hankittiin Robin. Tätä nykyä perheeseen kuuluu viisi whippettiä ja unkarinvinttikoira.
Vapaa-ajanongelmia ei ole, kun koirien myötä pariskunta innostui näyttelytoiminnasta ja koirien maastojuoksukisoihin treenaamisesta.
– Töissä käydään sen takia, että voidaan harrastaa, tuumaa suorapuheisena tunnettu Heikki Skinnari.
Koirien kanssa harrastamisesta innostuttuaan perheen sosiaalinen elämä on muuttanut muotoaan. Viikot kuluvat nopeasti, kun työpäivän päälle tehdään koirien kanssa pitkiä lenkkejä.
Aktiiviset koirat pääsevät purkamaan tarmoaan, kun perheellä on mahdollisuus juoksuttaa koiria vapaana. Koirien kanssa suolla juostessa liikuntaa saavat myös isäntä ja emäntä.
Koirat ovat kuin perheen lapsia. Hellittelynimiä piisaa, kun puhutaan kakaroista, pojista ja Ärrätiimistä. R-tiimi kuvaa hyvin koirakuusikkoa, kun kaikkien nimet alkavat R-kirjaimella ja perhe vielä asuu Rantsilassa.
Tällä hetkellä koirien juoksuharrastus on treenivaiheessa. Perheen vanhemmat koirat ovat jo juoksuhommista eläkkeellä. Nuorempien koirien on tarkoitus ensikesänä aloittaa osallistuminen maastojuoksukilpailuihin. Ehkä myöhemmässä vaiheessa niiden kanssa kokeillaan myös ratajuoksua.
Perheen useamman koiran näyttelymenestys on innostanut harrastamaan, mutta Heikki painottaa, ettei näyttelysijoitus ole tärkeintä.
– Enempi reissuun lähtöön houkuttaa se, että pääsee liikkeelle. Ei voi koskaan taata, että koira menestyy näyttelyssä.
Omistajansa silmissä oma koira on aina kaunein, mutta tuomarien mieltymykset vaihtelevat. Näyttelyt ovat sellainen sosiaalinen ja koiraihmisten yhteenkuuluvuutta kasvattava tapahtuma, että kisoihin mennään ihan tunnelman vuoksi.
– Pettymyksiin pitää tottua, väkisinkin tulee hetkiä, että niitä tulee.
Talvi on perheessä rauhallisempaa aikaa, mutta kesäviikonloput menevät yleensä niin, että liikkeelle lähdetään perjantaina hyvissä ajoin ja näyttelyreissulta palataan vasta sunnuntaina yötä myöten.
Nykyään kaksipäiväisille näyttelyreissuille lähdetään oman asuntovaunun kanssa. Näyttelymatkoilla Suomi tulee tutuksi. Haaveissa on, että ensi vuonna näyttelyreissuja laajennetaan myös Norjaan ja tehdään Ruotsin puolellekin useampi matka.
Unkarinvinttikoira Reimalle lähdetään tavoittelemaan kansainvälistä sertifikaattia eli CACIB:ia Ruotsista ja Norjasta, jotta sillä on mahdollisuus valioitua kansainväliseksi muotovalioksi. Nuorelle Riolle olisi toiveissa saada Ruotsin ja Norjan näyttelyistä sertit.
Hymy nousee Heikki Skinnarin kasvoille, kun muistellaan, miten hän aikoinaan päätyi mukaan Rantsilan palokunnan hälytysosastoon.
– Yhtenä päivänä palopäällikkö Aarno Varonen oli ovella ja kysyi, pelkäänkö verta.
Kysymys oli ratkaiseva, kun Rantsilan puolivakinainen palokunta tarvitsi miehistövahvistusta ja Varonen jalkautui potentiaalisten uusien palokuntalaisten kotioville.
Hälytysosastoon kuuluminen oli osa elämää kymmenisen vuotta, mutta koiraharrastuskiireiden myötä Heikki on jäänyt palokuntatoiminnasta pois.
Heikki Skinnari ei juhli syntymäpäiväänsä, vaan päivän kunniaksi kahvitellaan perhepiirissä. Päivänsankari on elämäänsä tyytyväinen.
– Pään sisällä asiat ei tunnu muuttuvan. Milloinhan sitä tulee vanhaksi tai kokisi aikuistuneensa, Heikki Skinnari myhäilee.
