Sor­san­pyyn­ti on so­siaa­li­nen ta­pah­tu­ma

Vaikka lintusaalis jäisi laihaksi, nuotio, grillimakkara ja hyvä seura takaavat onnistuneen jahtipäivän. Sorsastuksen aloituspäivä on monelle koululaiselle perinteisesti, vaikkakin epävirallisesti vapaapäivä. Jesse Hautala esittelee viime vuoden saalista.
Vaikka lintusaalis jäisi laihaksi, nuotio, grillimakkara ja hyvä seura takaavat onnistuneen jahtipäivän.
Vaikka lintusaalis jäisi laihaksi, nuotio, grillimakkara ja hyvä seura takaavat onnistuneen jahtipäivän.
Kuva: Tiina Niinimaa

Vesilintujen metsästys alkoi tänään maanantaina puolen päivän aikaan. Vielä kolmelta Paavolan ja Ruukin välillä Pohjolansaaressa oli kuitenkin hiljaista.

– Laukaustakaan ei oo kuulunut, Pattijoelta jahtiin tullut Jukka-Pekka Hautala ihmettelee.

Pohjolansaaressa on aiemmin kesällä nähty jopa muutaman kymmenen sorsalinnun parvi, mutta nyt linnut loistavat poissaolollaan.

– Sorsilla on kalenteri, ne tietää milloin jahti alkaa, ruukkilainen Matti Häkli nauraa.

Vuosikausien ajan vesilintujen jallittaminen on aloitettu aina samalla kellonlyömällä 20. elokuuta. Monet ovat ruokkineet sorsalintuja jo pitkin kesää tietyille passipaikoille, mutta monet päätyvät väijymään tutuille ja hyväksi havaituille vesistöille.

– Ei se saalis niin tärkeää ole, vaan tunnelma ja se, että pääsee hetkeksi emännästä eroon, Hautala pohtii.

Jotain jahdin aloituksen sosiaalisuudesta kertoo sekin, että ainoa ampumaetäisyydeltä miehet ohittanut lintu sai pitää henkensä metsästäjien uppouduttua keskinäiseen herjanheittoon. Nuotiotulen äärellä uutta saalista odotellessa on mukava muistella vanhoja pyyntireissuja.

Puhelimen välityksellä tulee tieto, että hiljaista on lintujen osalta muuallakin. Toisaalla jahtimiehet alkavat potun keittoon ja kutsuivat Pohjolansaaren metsästäjät seuraksi. Vielä miehillä ei kuitenkaan ole kiire pois saaresta, sillä iltalento on vasta alkamassa. Ehkä sorsanrintaa saadaan iltapalaksi.

Ilmoita asiavirheestä