Jo kolmantena perättäisenä syksynä Pulkkilan taajaman tuntumassa Iso-Junnojen lammastilan eläinkantaa ovat verottaneet sudet.
– Tämä alkaa ikävä kyllä olla jokasyksyinen operaatio, huokaa Hannu Iso-Junno.
Jälkihavaintojen perusteella tällä kertaa talon pihapiirissä olevassa lammaslaitumessa olleiden karitsojen kimppuun kävi kaksi aikuista sutta. Laitumelta löytyi torstaina kuolleena 10 karitsaa. Eloonjääneiden karitsojen tarkistamisen yhteydessä Iso-Junno löysi yhden karitsan, joka oli säilyttänyt henkikultansa, mutta peto oli purrut karitsaa kaulaan niin, että eläin oli lopetettava.
Tällä kertaa susien suihin jäi siis 11 lammasta. Myös toissasyksynä lampaat kävivät tilan pihapiirissä olevassa laitumessa käyden kahden aikuisen lampaan kimppuun.
– Ollaan kirkonkylän tuntumassa, taajama-alueella. Tämän kertaiseen laitumeen näkee talomme erkkeriltä.
Viime syksynä sudet kävivät kahteen otteeseen Iso-Junnojen Viitastenjärvellä olleiden lampaiden kimppuun. Ensimmäinen vierailu vaati seitsemän lampaan hengen. Vahingosta viisastuneena lampaat siirrettiin Viitasilla lammastarhauskäytössä lähellä asuttua taloa olleelle lohkolle. Lampaat eivät kuitenkaan olleet susilta turvassa, vaan kaksi viikkoa myöhemmin meni 12 lammasta.
Iso-Junno muistelee torstaiaamun tapahtumia ja kertoo aluksi ihmetelleensä toiselle lohkolle karannutta karitsaa. Laitumeen mennessä hän huomasi, että kaikki karitsat olivat karanneet viereiselle lohkolle ja varsinaisessa aitauksessa oli kymmenen kuollutta karitsaa.
Petoyhdyshenkilö Teuvo Lemmetyinen ja maaseutujohtaja Mikko Äijälä löysivät kahden aikuisen suden jäljet.
– Torstai-iltana otettiin pässikarihtat yöksi sisälle. Aamulla päästettiin ne takaisin laitumelle. Nyt on mietinnässä, miten näiden kanssa tehdään. Pystyykö lampaita jokaiseksi yöksi kuskaan lampolaan? Uuhikaritsat ovat toisella puolen tietä. Kokeillaan nyt oisko liikenne ja katuvalot riittävä pelote susille, etteivät ne siinä kävisi karitsojen kimppuun. Eivät kyllä hirviän ihmisarkoja ole.
Aitaukseen tapetut lampaat ovat surullinen näky.
– Yksi karitsa oli syömällä syöty. Ilmeisesti, kun lampaat säikkyy, niin kauan sudet päästävät niitä hengiltä kunnes lampaat rauhoittuvat ja asettuvat laumaan.
Hannu Iso-Junno toteaa karitsojen menetyksen olevan lampurille yksi lisäkoettelemus.
– Nyt on kolmas huono satovuosi, ei taho evväät riittää. Viime syksynä oli lisäksi niin märkää, ettei saatu riittävästi kuivikkeita.
– Viime syksyn vahinkojen perusteella ensin meinattiin, että lopetetaan koko lammashomma. Tehtiin kuitenkin takinkäännös. Anottiin riista-aitaa ja saatiin sitä.
Riista-aitatarvikkeiden valtion varoista kustantaminen oli perusteltua suurten vahinkojen vuoksi sekä siksi, että Iso-Junnojen tila on jalostuslampola, jossa jalostetaan harvinaisia, mustia suomenlampaita.
Aikuiset lampaat ovat saaneet laiduntaa rauhassa Viitastenjärvella, jonne Iso-Junnot rakensivat keväällä kolmelle lohkolle riista-aidat. Loppuja lohkoja ei ole ehditty aidata, kun konerikot ovat teettäneet kesällä lisätöitä.
– Mielessäni olin varautunut, että joskus joutuu kotiakin riista-aidan tekemään. Mutta ei pidetty kiirettä, kun ajateltiin, että ehtisi vähän hengähtää ja suunnitella, miten aidat tekis.
Kotipelloilla lampaita laidunnetaan viljelyspelloilla, joista tehdään säilörehua. Ajatuksena oli, että Viitastenjärvellä pellot saavat olla laitumena, mutta kotipelloilla vuorotellaan pelloilla viljelyä ja laiduntamista. Jos nämä pellot aidataan, ovat aidat tyhjän panttina vuosina, jolloin lohkoilla kasvaa viljelykasveja.
Susivahingoista on seurannut jotain hyvääkin. Aiempina vuosina Iso-Junnojen uuhet ovat tehneet noin 170 karitsaa. Viime syksyn astutus tuotti 270 karitsaa. Iso-Junno arvelee yhtenä astutuksen onnistumiseen vaikuttavana tekijänä olleen uhkakuvan petoeläinten läsnäolosta. Uuhet tekivät parhaansa suvunjatkamiseksi.
– Tutkijat ovat kaloilla todenneet pikkukalojen osalta että, jos petokaloja on runsaasti, lisääntyvät kalat runsaasti.
Iso-Junnot ovat toiveikkaita, että karitsamenetyksistä saadaan korvaus. Toissa syksynä kahdesta lampaasta saatiin asiallinen korvaus, mutta viime vuoden suuresta menetyksestä oli leikattu omavastuun jälkeen vielä 30 prosenttia petovahinkojen runsauden vuoksi.
Eläimen menetystä ei täysimääräisesti rahalla korvata, lisäksi tilan maksettavaksi jää kuolleiden eläimien Honkajoelle hävitettäväksi toimittamisesta tuleva lasku.
– Ymmärrän, jos ei oo rahhaa, ei sitä ole. Korvausten alentaminen pannee miettimään tulevaisuutta, kun joka puolelta laitetaan viljelijää ahtaalle. Kävi mielessä, ei auta itku markkinoilla, mutta pittää parkasta, kun kipuää käy. Viime syksynä tuttavat ja ystävät kannusti jatkamaan lampaiden pitoa, Hannu Iso-Junno kiittelee.
Uskoa susien kanssa pärjäämiseen saatiin pässihuutokauppareissulla, kun Iso-Junnot näkivät, että itärajalla on yleisesti petoaitoja.
– Ei lampureilla riitä varat riittävän hyvien aitojen tekemiseen. Jos tilanne vain pahenee, ei riitä valtiollakaan rahat riista-aitojen kustantamiseen. Jostakin pitäisi saada apua. Varsin halpa ja tehokas konsti olisi kaatolupien myöntäminen. Kun susia hätyytettäisiin, pysyisivät ne kauempana asutuksesta. Kunnioitus ihmistä kohtaan palaisi.
Hannu Iso-Junnolla on huoli myös pienten koululaisten puolesta. Iso-Junnojen naapurissa on pienellä säteellä kymmenen lapsiperhettä.
– Uhka on pidettävä mielessä, vaikka kuinka sanotaan, ei susi ihmisen kimppuun käy. Jos tästä vielä tilanne etenee, jossain vaiheessa tulee poikkeusyksilö joka käy ihmisen kimppuun. Ammutaanko sitten taas sudet yhettömiin? Oisko susien suojelun kannalta parempi, että jonkin verran ammuttaisiin, että pysyisivät erämaissa, Hannu Iso-Junno kysyy.
Iso-Junnot miettivät vielä, ottavatko pihassa olevat karitsat jatkossa joka yöksi sisälle, vai lopettavatko laidunkauden noin kuukauden etuajassa. Eläinten hyvinvoinnin kannalta olisi parempi, että laiduntamista jatkettaisiin syksymmäksi.
Petoyhdysmies Teuvo Lemmetyinen vahvistaa maastosta löydetyn kahden aikuisen suden jäljet.
– Kyllä on osattu odottaa, että tähän aikaan vuodesta, kun illat pimenee, vahinkoja voi tulla. Vielä ei ole kovin paljon petohavaintoja tullut. Ihmiset eivät ole vielä niin paljon liikkuneet maastoissa ja pedotkaan ei ole pihapiireissä paljon kulkeneet.
Lemmetyinen arvelee, että sudet palaavat lampolan lähelle kerran sieltä helposti evästä Suomen riistakeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen edustajat painottavat, että petohavainnot on tärkeä ilmoittaa petoyhdyshenkilöille, koska näiden tietojen pohjalta annetaan lupia kannan pienentämiseen.
– Kuinka paljon pitää vahinkoja olla, että lupia voidaan alkaa myöntämään. Tämmöisissä tappauksissa, että aivan pihapiiriin tullaan pitäisi olla joustavampi käytäntö poikkeusluvan myöntämiseen. Ei pitäs oottaa, että monta kertaa hyökkäävät ja sitten vasta monen viikon prosessin jälkeen lupa myönnetään pienelle alueelle.
– Olisi yksinkertaista, jos poikkeuslupa tulisi muutaman päivän sisällä, koska odotettavissa on, että sudet palaavat tekopaikalle. Kun lupa olisi pikaisesti käytettävissä, saatas häiriöyksilöt poistettua, perustelee Teuvo Lemmetyinen kantaansa.
