Kolumni

Suklaalla nainen (ja mies) kivana pysyy

-
Kuva: VESA JOENSUU

En ole kovin hyvä missään, mutta kahdessa asiassa olen luonnonlahjakkuus.

Ensimmäinen on tädiksi tuleminen. Olen 33 lapsen täti ja kuuden lapsen isotäti, enkä ole tehnyt asian eteen yhtään mitään.

Toinen on suklaan syöminen. Siinä olen kyllä aika haka, ja sen eteen teen itsekin jotain. Ihan omin käsin pistelen suklaata suuhuni. Lahjakkuus puhkeaa kukkaan aina joulun aikaan ja esimerkiksi viime joulun aikaan, aatonaaton ja loppiaisen välissä, pistelin poskeeni 2,5 kiloa suklaata. Käsi ylös kuka pystyy samaan!

Joulun suklaaennätys on hyvän harjoittelun tulos. Turnauskestävyyden treenauksen aloitin itsenäisyyspäivän jälkeen, jolloin ostin ensimmäisen konvehtirasian. Suklaalevyjä ja -patukoita ei tässä lajissa lasketa mukaan.

Olin koko syksyn ollut suklaatta, joten harjoitus oli tarpeen. Ensimmäisen rasian jälkeen pääsin alkuun ja ostin kohta toisenkin. Sitten oli aika pitää tauko, etten mene ylikuntoon. Aatonaattona sitten nautiskellen avasin virallisen joulukonvehtirasian auki ja aaahh. Mikä suloinen tuoksu, mikä suloinen suussa sulavuus, mikä suloinen suklaatunne!

Parisen viikkoa aivot kellivät suklaakylvyssä ja pienessä sokerihumalassa. Suklaan ansiosta aivot erittivät endorfiinia, eli hyvän olon hormoonia, jatkuvasti. Myös välittäjäaineen serotoniinin taso pysyi korkella. Olin rento, hyväntuulinen ja joulumielinen ihminen, joka hymyili kanssakulkijoilleen ja suhtautui hyväksyvän lempeästi niin omiin kuin toistenkin vikoihin.

Nyt on alkanut paluu arkeen. Suklaa viihtyy hetken huulilla mutta ikuisuuden vyötäröllä, joten on sen napostelu lopetettava. Ja sehän on vaikeaa, sillä aivot ja suoliston bakteerit ovat tottuneet elämään suklaamaailmassa kuin lehmä laitumella. Parteen ei haluta tulla ei millään.

Vieroitusoireet ovat varmasti monelle tuttuja. Ensin tulee levoton olo. Jalat vievät kaapille ja käsi alkaa hamuta kohti konvehtirasiaa. Kun sitä ei olekaan, tulee turhautuminen. Se näkyy kiukkuna, kärttyisyytenä ja pakottavana suklaan himona. Suklaan ajatteleminenkin nostaa veden kielelle.

Seuraavaksi on jo vetämässä takkia päälle ja kenkiä jalkaan, että pääsee kaupan suklaahyllylle. Tässä vaiheessa järki astuu peliin ja sanoo että stop tykkänään, suklaan vuoksi ei kauppaan lähdetä.

Enkä sitten lähde, mutta kyllä olisi tarpeen se tutun lääkärin haaveilema suklaataksi. Pieni puhelimen pirautus ja taksi kiikuttaa kotiin tilatun määrän suloista hyvää. Hyvä bisnesidea, eikö vain.

Suklaan syömisestä tulee tietysti morkkis. Onhan se sokeria ja rasvaa ja kaikkea epäterveellistä. Mutta Google kertoi uskomattomia asioita. Kuten että tumma suklaa parantaa muistia, tehostaa keskittymiskykyä, rentouttaa kehoa, lievittää jomotusta ja on sydämelle hyväksi.

Olen tainnut vaistomaisesti tietää tuon aina. Syön siis suklaata hyvällä omallatunnolla silloin tällöin.