Lukijalta
Mielipide

Sukset, sauna ja Saa­ri­sel­kä

Ryhmäkuvassa ylärivi vasemmalta Miika Kurtti, Jussi Koskelainen, alarivi vasemmalta Pekka Launonen, Meri Sirkeinen, Aaro Kinnunen, Jeremias Pöyskö, Ninni Arvio, Jenna Mustakangas, Kaisa Fingerroos ja Aliisa Ahonperä. Mäenlaskuun menossa.
Ryhmäkuvassa ylärivi vasemmalta Miika Kurtti, Jussi Koskelainen, alarivi vasemmalta Pekka Launonen, Meri Sirkeinen, Aaro Kinnunen, Jeremias Pöyskö, Ninni Arvio, Jenna Mustakangas, Kaisa Fingerroos ja Aliisa Ahonperä.
Ryhmäkuvassa ylärivi vasemmalta Miika Kurtti, Jussi Koskelainen, alarivi vasemmalta Pekka Launonen, Meri Sirkeinen, Aaro Kinnunen, Jeremias Pöyskö, Ninni Arvio, Jenna Mustakangas, Kaisa Fingerroos ja Aliisa Ahonperä.
Kuva: Sari Junnonaho

Kahdeksan innokasta Siikajoen lukion opiskelijaa pakkasi ahkiot ja suuntasi perinteiselle kevätvaellukselle. Kohteenamme oli Saariselällä sijaitseva suurenmoinen Urho Kekkosen kansallispuisto.

Perille päästyämme unihiekat ropisi silmistämme ja vatsan pohjalla uinuneet perhoset heräilivät. Olimme täynnä intoa! Edessä oli mieleenpainuva vaellus – monelle ensimmäinen, muttei viimeinen.

Reissu oli lukiossamme perinteinen, mutta poikkeuksellinen. Ylimääräinen aika yöpymispaikoissa sai meidät kehittelemään kaikkea mielikuvituksellista tekemistä.

Toisessa yöpymispaikassa Kivipään autiotuvalla pojat kehittelivät saunan lähes tyhjästä. Kyseessä oli niin sanottu telttasauna, joka syntyi nuotiosta, tiiliskivistä ja pressusta. Aluksi monet olivat pessimistisiä saunan toimivuutta kohtaan, mutta jo pian pojat saunoivat lämpimissä löylyissä.

Kolmannen ja neljännen yön vietimme samassa paikassa, Rautulammella. Hakkasimme avannon Rautulammen jäähän ja pojat kylpivät hikisen päivämatkan jälkeen raikkaassa vedessä. Matkan myötä koettelemuksiakin tuli vastaan. Toinen päivä näytti hyvältä, jonka jälkeen haasteet alkoivat, eikä Lappi näyttänyt parhaimpia puoliaan. Hanki osoittautui upottavaksi ja saimme kokea tunturisään vaihtelevuuden.

Yhden retkeläisen tuliterä 150 euron mono hajosi ylämäessä, jolloin tunnetila oli yhtä raju kuin juuri nousemamme ylämäki. Ensimmäinen opettajan jatkosuunnitelma oli yrittää korjata mono ruuvaamalla. Pian kuitenkin tämä osoittautui epäonnistuneeksi vaihtoehdoksi ja käyttöön otettiin ilmastointiteippi.

Upeat maisemat, kehittämämme aktiviteetit sekä huikea yhteishenkemme tekivät vaelluksesta mieleenpainuvan. Pää tyynyssä oli rentouttavaa kuunnella hiljaisuutta – sitä mitä emme monesti arjen keskellä saa kuulla.

Hiihtäessä näki niin kauas kuin vain silmä kantaa. Yhtenä hetkenä oli niin sumuista, että ei nähnyt ympärillään kuin valkoista. Hetken jälkeen taivas aukeni ja aurinko paistoi keväiseltä taivaalta. Kokemuksemme olivat rankkoja, hauskoja, ärsyttäviä, naurettavia, uuvuttavia, mutta niin unohtumattomia, että jokaisen ihmisen pitäisi kokea sellaista. Lähde sinäkin vaellukselle ja nauttimaan kauniista, puhtaasta ja arvokkaasta luonnostamme!

Aaro, Aliisa, Jenna, Jeremias, Jussi, Kaisa, Miika, Ninni, ja opettajat Meri ja Pekka