– Nuo kynnysmatot pitää varmaan teipata yhteen, ettei kukaan kompastu, ohjeistaa Siikalatvan seurakuntamestari Tuula Peltoniemi kesätyöntekijää.
Kärsämäellä asuvalle Peltoniemelle seurakuntalaisten viihtyvyys ja turvallisuus menevät kaiken edelle, ja suntiona hän onkin nainen paikallaan. Toukokuussa Siikalatvan seurakunnassa aloittanut Peltoniemi on päätynyt suntion tehtäviin monen mutkan kautta, mutta nyt näkee, että hän tekee todella sitä, mitä rakastaa.
– Kyllä tämä on unelma-ammatti, saa tehdä niin monenlaista, laaja-alaisen suntiokoulutuksen käynyt Peltoniemi toteaa tyytyväisenä.
Hänen työalueeseensa kuuluukin kirjaimellisesti kaikki, mitä pitää tehdä seurakuntalaisten ja henkilökunnan viihtyvyyden takaamiseksi. Kirkollisten toimitusten järjestäminen, hautapaikkojen suunnittelu, viherhalueiden hoito sekä muut kirkolla tehtävät työt ovat vain pieni osa arkea.
– Kellot soitetaan käsipelillä naruista vetämällä. Kukat ja kynttilät haetaan, ja kolehdit viedään itse pankkiin, Peltoniemi listaa. Lisäksi hoituvat keittiö- ja korjaustyöt, ja oikeastaan kaikki, minkä vain itse pystyy turvallisesti tekemään. Ja tämä kaikki tehdään kaikissa Siikalatvan työpisteissä.
Tuttavallisuus viehättää
Ennen Siikalatvalle tuloa Peltoniemi on ehtinyt olla suntion tehtävissä muun muassa Oulussa. Hän kertoo kuitenkin, että pienillä paikkakunnilla seurakuntalaiset tulevat paljon läheisemmäksi, kuin kaupungissa.
– Pitken ajomatkojen takia en ole täällä vielä paljon ehtinyt ihmisiin tutustua, mutta ollaan täällä ihan eri tavalla läsnä, hän kuvailee.
Vaikka työ on välillä raskasta, niin on se myös todella palkitsevaa, kun seurakuntalaiset osoittavat luottamuksensa ja arvostuksensa tehtyä työtä kohtaan. Suntio ei kirkollisissa toimituksissa ole koskaan parrasvaloissa, vaan ennemminkin huolehtii taustalla, että kaikki toimii. Suntio tulee ensimmäisenä paikalle ja lähtee viimeisenä pois. Seurakuntalaisten kanssa työskennellessä näkee ja myötäelää kaikki elämän kiertokulun vaiheet syntymästä kuolemaan.
– Samana päivänä saattaa olla useat häät ja hautajaiset. Pitää olla läsnä, mutta silti osata mennä eteenpäin ja ottaa työasiat käytännön kannalta, Peltoniemi selittää.
Suntio ei pyhävapaita ehdi viettämään
Suntion työssä kiireellisintä aikaa on silloin, kun koko muu väestö on vapaalla. Jumalanpalvelukset ovat viikonloppuisin, ja pyhät, kuten joulu ja pääsiäinen, ovat vuoden kiireisintä aikaa.
Peltoniemelle tämä järjestely sopii hyvin.
– Ei se haittaa, että vapaat ovat vähän milloin sattuu. Arkivapailla ehtii hyvin hoitaa omia asioita.
Vapaa-ajan ongelmiakaan hänellä ei ole, sillä toimelias nainen on mukana monenlaisissa harrastuksissa. Työ vaatii hyvää fyysistä ja psyykkistä kuntoa, joten vapaa-aika menee pitkälti liikkuessa.
– Pyöräily, lenkkeily, hiihto ja marjastus. Niissä se aika kuluu ja pää nollaantuu, Peltoniemi naurahtaa.
Edellä mainittujen lisäksi hänen harrastuksiinsa kuuluu loputon innostus sanaristikoitten ratkomiseen sekä englannin kielen opiskelu kansalaisopistossa.
Kielitaidon myötä matkustaminenkin kiinnostaa, ja viimeisin reissu suuntautui Roomaan.
– Kun on itse aktiivinen ja viihtyy ihmisten seurassa, niin mikäs siinä touhutessa, hän kuittaa.
Jutustelun päätteeksi kiipeämme Kestilän kirkon kellotorniin ja katselemme maisemaa: hautausmaata ja vihreää metsää silmän kantamattomiin.
– Kylläpä nuo hautakivet täältä katsottuna näyttääkin olevan tasaisissa riveissä, Peltoniemi myhäilee tyytyväisenä.