Kevät tulee kujeillen, viivytellen, vitkastellen ja tietysti keikutellen. Jäät lähti yllättäen, ykskaks jopa varkain. En muista pienenä ikänäni, että jokijäät solahtaisivat joesta alas ilman tulvaa ja lähes kenenkään jokivarressa siitä tietämättä tai edes puhumatta. Luonto on yhtä ylläriä, mutta samaa voi todeta ihmisistä, jotkut muutkin kuin Donald tai armeijakaverini Paavo osaavat aina yllättää. Vanhan kansan mukaan myöhäinen ja kolakka kevät lupaa hyvää marjavuotta. Kukinnat siirtyvät lämpimämpään ajankohtaan ja alati vaaniva yöpakkasuhka on siten selkeästi pienempi.
Nyt on sitten kunnallisvaalit takana ja ootellaan maakuntavaaleja. Tuskin kukaan osaa hahmottaa tai tietää tarkasti maakunnallista hallintaroolia ja toimintamallia. Se kuitenkin lienee varmaa, että kuntien tuloista hyvin huomattava osuus siirtyy pois uusien jakajien käsiin. Uusille kunnan valtuutetuilla jäänee siis lähes pelkkä nopen osa päätettävien verotulojen käytöstä.
Laki määrää tietysti jo osan, joten pähkäiltäviä pienpotteja joudutaan nyt kunnissa sovittelemaan entistä tarkemmin. Samalla tämä luo mahdollisuuden valtuutettujen entistä paremmin hallita ja hahmottaa kunnan, yrittämisen ja kuntalaisten etujen yhteensovittamisen. Tuntuu kuitenkin siltä, että aina on yhteistaloudessa jakajia, mutta se unohtuu, mistä verotulot ja työ kuntaan tulee. Yrittäjyys, yrittäjyys, yrittäjyys on menestyvien kuntien varminta tulevaisuutta - sopinee uusille valtuutetuille toimintaevääksi.
Näin tulva-aikaan lienee muutama sananen vesien hallinnasta paikallaan. Siikajoen valuma-alueen vesistöä on yritetty hallita ja laittaa järjestykseen jo ainakin samaiset Suomen sata vuotta. Puhetta, mappirivejä ja monilta osin pilattu jokiluonto on saatu aikaan.
Vesijärjestelyyn on panostettu pitkä rivi miljoonia, mutta mitäs on saatu aikaseksi; sortuneet jokitörmät, pilaantunut vesi, hävitetty kosket, kutupaikat ja arvokalakanta, tuhottu rapukanta! Lopputulema on yksinkertaisesti, että tulvat jatkuvat ja ovat entistä yllätyksellisempiä (tosin ei jokaisena keväänä!)
Mitkä tahot ovat sitten hyötyneet valtavista vesijärjestelyrahoista, sitä soppii pohtia ja ällistellä?!
Uljuan altaan rakentamisesta on 50 vuotta. Allas on komea tekojärvi ja antoi rakennusvaiheessa pitkäksi aikaa runsaasti työtä. Järvimaisema Haapavuorelta on nätti kuin postikortti. Allas on noussut etenkin madekannoistaan lähes maankuuluksi. Joen virtaaman säännöstely on ollut vähintään kehnoa vedenlaadusta puhumattakaan, lietealtaan posahtelut jäätivät jälkensä.
Voimatalous lienee suurin hyötyjä, mutta se ei lämmitä jokivarren asukkaiden liettyneitä ja sortuneita rantoja katsellessa. Merkityksetöntä ei liene myöskään altaan uhka, se on saanut tuta asukkaat usein etenkin vakavien patovuotojen aikana. Vuotoja on tilkitty ja korjattu useiden korjausprojektien myötä.
Siikajokilaakso-lehden toimituksessa käydessäni tapasin miellyttävän yllätyksen, kun Suomen mestari Aino Kaijankoski hymyili siellä komean kiekon SM-kannun kanssa. Nuori neito olon saavuttanut nuoresta iästään huolimatta jo lajissaan paljon. Jokilaaksosta löytyy pitkälle potkua, kunhan toimeen tartutaan. Liikunta ja urheilu on nuorille parasta lääkettä nykyiseen toimettomuuden ja passivoitumisen ajankuvaan.
Suomi sata vuotta - sata Suomen kevättä! Satojatuhansia edellisten sukupolvien kärsimysnäytelmiä ja millä hinnalla. Ehkä sankarihaudoilta saa tuntumaa. Palauttelin mieleeni palanneista rintamakirjeistä taannoisia isien, äitien, vaarien ja mummujen tuntemuksia. Tätä maata on todella kuritettu raskaimmalla kädellä. Muistetaanko me niitä, jotka ovat tähän sataan vuoteen antaneet elämänsä maan ja sen tulevaisuuden eteen. Muisti pettää, sen voi helposti päivittäin havaita nykymenoa pällistellessä.
Kevään kokemiseen ja ehkä rapistuneen ruumiimme kunnon kohentamiseen on mainio ja vallan yksinkertainen mahdollisuus; nouse polkupyörän selkään! Aivan kotitienoon teitä polkiessa näkee ja tuntee ylläviä kokemuksia!
Liikuttavaa kevättä toivottelee