Pääkirjoitus

Susi on aina uutinen

Susilla ei pidä pelotella, eikä niistä saisi kirjoittaa negatiivisesti. Osa on tätä mieltä, mutta kenttä on vahvasti polarisoitunut. Toiset haluaisivat susista täysin eroon.

Siikajokilaakson verkkolehden klikatuimmat uutiset ovat käsitelleet sutta. Joko yhtä tai useampaa, mutta yhdistävä tekijä jutuilla on se, että susia on nähty lähellä ihmistä – joskus hukka on kohdattu ihan muutaman kymmenen metrin päästä.

Takavuosina suteen törmäsi harvoin. Meidän leveyksillä tuskin koskaan. Tilanne on kuitenkin muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi. Havaintoja tulee viikoittain, joinain viikkoina melkeinpä päivittäin. Havaintoja kirjanneet tahot ovat samaan aikaan ihmetelleet sitä, kuinka Luonnonvaraskeskuksen kanta-arviot ovat olleet havaintoihin nähden varoivaiset.

Nyt Luke julkaisi uutta tietoa alueen susikannasta, ja tietokannan rakentamisessa on käytetty useampaa menetelmää. Jokivarressa kerättiin viime vuoden puolelle suden jätöksiä, ja nyt ollaan varmoja siitä, ettei turhaan. Kanta-arvioon on saatu entistä paremmin tolkkua.

Susia on, sitä ei käy enää kiistäminen. Juhannuspäivänä kaksi hukkaa ui keskellä päivää Siikajoen ylitse Ruukissa, vaikka niiden välittömässä läheisyydessä oli myös ihmisiä, joita suden on väitetty pelkäävän. Nyt näyttää siltä, ettei pelkää. Hukka harvensi juhannuksen alla myös lammaslaumaa kahdella yksilöllä Paavolan ja Rantsilan rajalla.

Viha kasvaa, mikä on ikävää ja samalla ymmärrettävää. Harva jättää jälkikasvuaan pihalle enää valvomatta, jos susipari tai -lauma ruukaa piipahtaa tasaisin väliajoin samalla tontilla.

Susi on jylhä eläin ja sen omin silmin nähneet ovat yleensä olleet näkemästään vaikuttuneita. Susi kuuluu kuitenkin metsään – ei ihmisasutuksen sekaan. Väärin ei ole sekään, että suden saisi pelotella muualle, jos se harhailee omalle kotiovelle tai nälkäisenä lammaslaitumelle.