Lukijalta
Kolumni
Tilaajille

Syksyn ih­meel­li­syys

Viime viikolla pidimme nuorteniltaa Ruukin Kreivinsaaressa. Illassa keskustelimme nuorten kanssa siitä, mikä syksyssä on parasta. Heidän mielestään syksyssä oli parasta konfirmaatio, syysloma, viilenevät ilmat ja mopon laittaminen. Hyvin erilaisia vastauksia mutta yksi yhteinen piirre vastauksissa kuitenkin on. Nimittäin se, että ne ovat hyvin konkreettisia, sellaisia, jotka ovat juuri tapahtuneet tai tapahtumassa pian. Jos meiltä aikuisilta kysyttäisiin, mikä syksyssä on parasta, vastaukset saattaisivat olla täysin erilaisia, mutta toisaalta ne saattaisivat olla myös samankaltaisia. Asioita, jotka liittyvät lähitulevaisuuteen, asioita, joista nautimme.

Itselleni syksyssä on paljon hyviä puolia mutta erityisesti nautin luonnossa liikkumisesta ja siitä, että illat alkavat pimenemään. Miksi ajattelen näin? Syksyisin täällä pohjoisessa luonto herää täyteen uuteen kukoistukseensa, saamme nauttia ruskasta, sen mahtavista väreistä. Luonto näyttää silloin Jumalan luomistyön kauneuden, sen kuinka jokainen yksityiskohta on tarkkaan suunniteltu, jokaisella on paikkansa ja tarkoituksensa. Ilman jokaista pientä yksityiskohtaa se ei olisi sama, siitä puuttuisi jotain.