Kun muutin etelästä tähän Kestilän pieneen piparitaloon olin iloinen pihan omenapuusta joka oksat väärällään tuottaa herkullisia hedelmiä ja marjapuskat täynnä vitamiineja.
Nyt on tämän kesän marjat mehustettu ja viimein sitten omenien kimppuun. Niitä onkin niin runsaasti että ylimmät oksat ovat katkenneet suuren painon alla. Mitähän lajiketta lienevät kun osoittautuvat kuiviksi kuin kuivan kesän oravat.
Onko kesän sateeton kausi niihin vaikuttanut kun ovat niin haaleita maultaan ja kuivakkaita ettei niistä yksistään saa tehtyä mehua eikä sosetta tai lopputulos on ainakin hyvin niukkaa. Mietin söisivätköhän hevoset sellaisia tai kelpaisivatko metsän eläimille.
Joka tapauksessa syksy on minulle hyvää aikaa, olen syksyihminen. Marjat ja omenat on säilötty eikä lumitöitäkään ole vielä näköpiirissä. Yöt kylläkin alkavat mennä pakkasen puolelle.
On taas uusien aloittamisten aikaa ja uutta virtaa kesän jälkeen. Hmm.. x-kunnanjohtajakin taisi olla syksyihminen?
Kesän loppupuoli on mennyt suurelta osin työn merkeissä ja uusiin koitoksiin valmistautuen. Joku aika sitten sain jäsenyyden Kajaanin Kuvataiteilija ry:ssä ja pääsen osallistumaan veistoksillani yhdistyksen näyttelyihin ja muuhun menoon. Seuraava näyttely on ”Kalevala nykypäivään” lokakuussa Kuhmon Juminkeossa. Muistin virkistykseksi ja tunnelman tavoittamiseksi on Kalevala äänikirja soinut usein työnteon taustalla. Lokakuulle sattuu myös näyttely teemalla ”Ensin oli ajatus” Glleria Foggassa Helsingissä. Tulevat näyttelyt ovat aina näytön paikka ja motivoivat vahvasti uusien töiden tekemiseen. Tärkeän kipinän antaa näyttelyn nimi ja teema lähtökohtana ajatusten ja ideoiden kehitykselle. Savea veistäessä syntyy uusia ajatuksia seuraavaa teosta varten ja siitä siirtyy usein jotakin seuraavaan työhön ja siitä seuraavaan.
Kaikista positiivisista mutta ehkä kuitenkin epärealistisista aikeista huolimatta osallistuminen entisiin ympyröihin vähenee koko ajan mutta työinto ei, joten on hienoa löytää uusia mahdollisuuksia lähempänä.
Odotan innolla myös alkavaa opetustyötä kansalaisopiston keramiikka kurssilla Kestilässä. Aiempien kokemusten perusteella aavistelen mukavaa vuorovaikutteista työskentelyä.
Aika ja paikka saattaa unohtua koska savi on jo sellaisenaan terapeuttinen, inspiroiva ja koukuttava materiaali.
Maija Kantanen
Keramiikka- ja kuvataitelija, Kestilä