Siikalatva/Pulkkila Kovin vanha ei Vili-Petteri Helenius ollut, kun hänen lempilajikseen valikoitui keihäänheitto. Jo kolmi- tai nelivuotiaana hän heitti 400-grammaista keihästä kotipihallaan Latvan kylässä.
Vai pitäisikö sanoa, että keihäänheitto valitsi pojan. Lajissa kun oli pienelle pojalle sopivia esikuvia.
– Kai se on siksi ollut ykköslaji itselle, kun se on Suomessakin niin kova laji. Olen tykännyt sitä katsoa ja sitten itse heittääkin, syyskuussa 16 vuotta täyttävä nuori mies sanoo.
Yleisurheilukisoihin Vili-Petteri osallistui ensi kertaa 8-vuotiaana, kun molemmat isoveljet ja isä kilpailivat Siikalatva-cupissa.
–Isoveljien perässä olen urheillut kotona vaikka mitä. Se on ollut parasta mahdollista kehittymistä, kun on niiden perässä yrittänyt pysyä.
Siikalatva-cupissa tutuksi tulivat lähes kaikki yleisurheilulajit ja ne ovat Vili-Petterin cup-ohjelmassa edelleen, vaikka sarja vaihtui täksi vuodeksi miesten sarjaan ja välineiden paino on eri kuin omassa 17-vuotiaiden sarjassa.
– Siitä on kyllä selvästi hyötyä keihääseenkin, kun kilpailee eri lajeissa. Se tuo monipuolisuutta.
Jouko-isän kanssa on kesän cup-kisoissa ollut kovat otatukset, joissa Vili-Petteri on pärjännyt toistaiseksi juoksuissa ja korkeushypyssä.
– Kuula ja kiekko on sellaiset lajit, joissa en isälle vielä pärjää. Saa nyt nähdä, miten pitkällä juoksumatkalla (800 metriä), mutta lyhyemmällä pärjään jo.
Ja yhdessä heittolajissakin.
– Keihäässä voitan parilla kymmenellä metrillä, Vili-Petteri virnistää.
Omassa sarjassa keihään paino kasvoi täksi kesäksi 600 grammasta 700 grammaan, mutta tulokset ovat silti parantuneet uudelle kymmenluvulle. Ennätys 51,94 oikeuttaa 16-vuotiaiden ikäluokan Suomen vuositilastossa jaetulle yhdeksännelle sijalle.
Tekniikka kehittyi alkuvuoden aikana Ylivieskan alueellisessa keihäskoulussa, jossa pidettiin 20 harjoitusta pääsääntöisesti Alavieskassa. Marika-äiti kuuli keihäskoulusta Pulkkilan Ponnen kautta ja Heleniukset päättivät kokeilla sitä huolimatta noin 100 kilometrin yhdensuuntaisesta kuljetusmatkasta, kun pojan innostus keihäänheittoon vakuutti.
– Ajateltiin, että kokeillaan, kun se ei vaatinut niin suurta sitoutumista kuin esimerkiksi jääkiekkoharjoitukset kolmesti viikossa, maatilan töistä harjoitusten ajaksi irtaantunut äiti kertoo.
– Tuon ikäisenhän pitää olla itse motivoitunut ja tietää, mitä haluaa. Mutta kyllä se sellaisen innostuksen antoi, että käydään ainakin ensi talvena.
Aiheesta lisää 16.7. Siikajokilaaksossa.