Pulkkilalaislähtöisen Maija Kantasen taidetta on esillä Kestilän kirjastossa maaliskuun ajan. Raumalaisen Maija Kantasen (os. Karjalainen) haaveena oli pystyttää ensimmäinen kotiseudullaan järjestettävä taidenäyttely syntypitäjänsä Pulkkilan kirjastolle.
Näyttelypaikka vaihtui kuitenkin Kestilän kirjastoksi, kun Kantanen näki näyttelyhuoneen.
Kymmenissä omissa ja vielä lukuisammissa yhteisnäyttelyissä taidettaan esille laittanut Maija osaa arvostaa taiteelle varattua tilaa.
Näyttelyyn töitä valitessaan Maija pakkasi autoonsa taidetta ja näyttelyrekvisiittaa niin paljon kuin autoon mahtui. Näytille saatiin kattava otos Maija Kantasen keraamisia veistoksia, reliefejä ja graafisia vedoksia.
Näyttelyn avajaiset keräsivät kirjastolle kolmisenkymmentä kuulijaa. Vieraat pääsivät kuulemaan Maijan kertomana hänen työtekniikoistaan ja töiden taustalla olevia tarinoita.
Samalla Maija paljasti, että on valmistelemassa paluumuuttoa kotiseudulleen, jossa myös pojanperhe asuu.
Maija Kantanen kuvailee kuluttaneensa aikaansa nuorena piirtämiseen harrastuksenaan, kun mitään muuta tekemistä ei ollut. Koulun oppiaineista numero yksi oli kuvataide. Taiteellista Maijaa harrastukseen pariin innotti muun muassa opettaja Pentti Haapasalo. Tussipiirrokset täyttivät nuoren naisen huoneen seinät.
Keskikoulun jälkeen kotimaisemat jäivät, kun Maija muutti Ruotsiin sukulaisten innoittamana. Ruotsissa vierähti kahdeksan vuotta. Puolison kanssa palattiin Suomeen asettuen asumaan Raumalle, jonne muutettiin miehen työn perässä.
Jo keskikouluaikana Maija jätti kädenjälkensä laajempaankin tietoisuuteen, kun kuvitti Sanomalehti Liiton nuorisosivua.
– Haaveilin, että minusta tulisi taiteilija joka elättäisi itsensä. Siinä olen joltakin osin onnistunutkin, kuvailee Maija Kantanen joka on tehnyt osa-aikaisesti toimistotöitä, omaa taidetta ja toiminut taideaineiden opettajana muun muassa Rauman Kansalaisopistossa ja Ikaalisten Käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa.
Raumalle asetuttuaan Maija löysi keramiikan. Hän on opiskellut vuosikymmenten saatossa taideaineita monipuolisesti. Hänen päämateriaalinsa on korkeapolttoinen savi. Värimaailma löytyy savilietevärejä ja lasitteita käyttäen.
Kotona Raumalla on uuni ja työtila, mutta tärkeä työskentelypaikka on myös Heikklän taidepiha, jossa Maijalla on työhuonegalleria. Taiteilijan työ on yksinäistä ja pitkäjänteistä työtä, johon kannustusta saa taiteilijayhteisöissä vaikuttaen.
Näyttelyssä on esillä muutama taulu jotka ovat syntyneet kartonkigrafiikka-menetelmällä. Kartonkigrafiikka on myrkytön grafiikkavedosten työstötapa.
Uutta työtä aloittaessaan Maijalla on visio. Ajatus voi tosin työtä tehdessä muuttua. Hän antaa kynän laulaa, teosta muotoillessaan.
– Taiteilijan työ on tekijänsä näköistä. Välillä minulle tulee sellainen väri-ikävä ja se näkyy töissä. Yleensä käytän maanläheisiä värejä.
Teosten sisältö pohjautuu pohdintoihin ihmisenä olemisen rooleista ja kuvaa tunnelmia. Lastenlasten syntymien myötä Maijan taiteessa on alkanut syntyä satuja. Pojantytär haluaa olla prinsessa ja se näkyy myös mummon taiteessa.
Aivan kuten kohta 20 vuotta sitten Irlannissa vietetyt kolme kuukautta jotka näkyvät kelttiläisinä kuvioina.
Kantanen on taiteessaan kekseliäs. Hän yhdistää savitöihin muun muassa narua ja romua. Hänen tyyliään on myös mustavalkoruudukot, jotka näkyvät välillä töissä enemmän.