Ruukin Katinhännässä asuva Jarmo Raappana siristää silmiään nojautuessaan kotiportaansa kaiteeseen. Pihalla on vielä lunta ja jäätä, vaikka kirkkaasti paistava kevätaurinko on jo aikaa sitten aloittanut niiden sulattelun. Tänä keväänä Raappanalle on edessään uusi, joutilaampi aika. Lomakausi alkoi pari viikkoa aiemmin, ja toukokuun alusta lähtien titteli vaihtuu eläkeläiseksi.
– Onhan tätä jo vähän osannut odottaa, että tämmöinen hetki on tulossa. Rupean mökillä varmaan touhuilemaan enemmän, ja nythän voi vaikka reissussakin käydä vaikka keskellä viikkoa, mies innostuu.
Raappana on monelle ruukkilaiselle tuttu kasvo. Suomussalmelta kotoisin oleva mies saapui Ruukkiin 1980-luvun alussa ja kotiutui tänne puolisonsa Paula Rantaniemen kanssa. Viimeiset yhdeksän vuotta hän on toiminut Ruukin kiinteistöhuollon kiinteistötyöntekijänä, ja sitä ennen hänet tunnettiin 25 vuoden ajan Vanhusten tuki ry:n rivitalojen talonmiehenä.
Vuosien varrella Raappana on nähty harjanvarressa porraspieliä siistimässä, liukkaita pihoja hiekoittamassa ja tukkeutuneita viemäreitä avaamassa. Mitä ikinä miehellä onkin ollut työn alla, on hän aina ennättänyt vaihtaa vastaantulijan kanssa muutaman hyväntuulisen sanasen. Ei liene kovin väärin sanoa, että tähän miehessä on tallella vanhan ajan talkkarihenkeä.
Ruukin kiinteistöhuollon yrittäjä Juha Korkalan mukaan Raappanan eläköitymisen myötä hänen palveluksessaan on yksi hyvä ja tunnollinen tekijä vähemmän. Hän myöntää, että pitkäaikaisen työntekijän mukana yrityksestä lähtee myös aimo annos tietotaitoa. Myös asiakkaat ovat hoksanneet, että yksi tuttu kasvo on kadonnut työporukasta.
– Oma aikansahan siinä menee ennen kuin vastaavanlainen tekijä koulutetaan tilalle. Jarmolla oli aika pitkä tausta tässä työssä ja lisäksi hän oli vanhustentalojen hommissa kauan. Hän tunsi paikat ja oli mies paikallaan. Kentältä on aina kuulunut vain positiivista palautetta hänestä, Korkala summaa.
Ihan yllättäen ei eläkkeelle jääminen tietenkään eteen tullut, joten tilanteeseen on osattu jo varautua. Korkala painottaa, että kiinteistöhuollon riveissä on edelleen osaavaa ja pitkään palvelutta porukkaa. Hän muistuttaa, että ala vaatii tekijältään tietynlaisen luonteen, sillä päiviin mahtuu runsaasti kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. Tässä työssä käytäntö opettaa tekijäänsä.
– Vaikka tähänkin työhön on olemassa omat koulutuksensa, on käytäntö paras kouluttaja, Korkala tiivistää.
Pääosa 63-vuotiaan Raappanan työurasta on kertynyt kiinteistöalalta, mutta koulutukseltaan hän on levyseppähitsaaja.
Mies onkin toiminut vuosien varrella myös konepaja- sekä nuohoustyössä. Vaikka Raappana ei viimeisinä työvuosinaan talonmiehen tittelin alla työskennellytkään, oli hänen työnkuvansa käytännössä siihen verrattavissa.
Talonmiehen ja kiinteistötyöntekijän työtä yhdistää sekä tehtävien luonne että sitovuus. Parhaimmiksi puoliksi Raappana nostaa työn monipuolisuuden ja vaihtelevuuden sekä ihmisten kohtaamisen.
– Harvoin oli samanlaisia päiviä. En edes osaa sanoa, mikä työssä ei olisi ollut mieluista. Kaikki työt on aina tullut tehdyksi, Raappana hymyilee.
Yksi selkeä ero pesteissä kuitenkin oli: Talonmiehenä hän teki töitä yksin ja välillä on käytettävä jopa kekseliäisyyttä, jotta kaikki työt sai yksin tehtyä. Kiinteistöhuollolla kaverin sai aina tarvittaessa apuun.
Raappana uskoo, että talonmieshenkisille tekijöille on edelleen olemassa tilausta, vaikka monet työt siirtyvätkin yksittäisten talonmiesten harteilta huoltofirmoille. Talonmieshenki elää lopulta tekijässä – työskenteli hän sitten kenen palveluksessa tahansa.