Ankariin Talvisodan aikaisiin tunnelmiin palattiin Paavolan seurakuntatalon tilaisuudessa 13. maaliskuuta, kun oli kulunut päivälleen 80 vuotta siitä kun aseet itärajalla vaikenivat ja väsyneet sotilaamme pääsivät taisteluista rauhaan ja lepoon. Takana oli pakkastalven katkerat taistelut ja raskaat uhrit ylivoimasta vihollista vastaan.
Jokilaakson sankarihaudat kertovat karua kieltään näiden päivien ajalta. Muistojuhlaa varjosti maailman laajuiseksi leviämässä oleva koronavirus, moni lieneekin jäänyt kotiin tartuntojen pelossa.
Tilaisuudessa todettiin, että lieneköös monen kurkussa karheutta aihettanut yskä kotikutoista korunaa tai sitten sitä vieraslähtöistä tautilajia.
Tilaisuuden avasi muistelusanoin pastori Heikki Pesämaa, muistellen pohjoisen suunnalta vakavasti uhannutta puna-armeijan hyökkäystä ja sen kääntämistä takaisin kohden rajaa. Suomen katkaisuun tähdännyt hyökkäykiila pysäytettiin Kemijärven tienoilla. Toinen sodan ratkaisuun ja etenkin puolustajien mielialaan vaikuttanut torjuntavoitto saatiin Raatteentien maailman kuulusta ja jopa Talvisodan torjuntaihmeeksi mainitusta motista.
Juhlassa Aikasetmiehet lauloivat sota-ajan tunnettuja ja vuosikymmenet kirkkaina mielissä säilyneitä menestyslauluja. Kuoroa johti Vuokko Kuismin ja säestivät Aimo Rankinen ja Jouko Uhre. Vaikeita aikoja muisteltiin myös runojen ja rintamakirjeiden muodossa. Terttu Mällisen ja Pentti Syrjäpalon esityksin palattiin vuosikymmenten taakaisiin tunnelmiin.
Monet tilaisuuteen osallistuneista muistivat hyvin isänsä, pappansa ja sukulaistensa kokeneen sota-ajan raskaana ja painostavana sekä elinikäiset vammat aiheuttaneena koettelemuksena. Kotirintamalla pelättiin pommituksia ja maan kestämistä äärimmäisen paineen alla.
Korjattu kirkkoherra pastoriksi 19.3. klo 15.25
