Kolumni

Tam­mi­kuun lu­mi­kaaos

Arto Vikiö
Arto Vikiö
Kuva: Juha Honkala

Kiroan tässä ihan äänen lupaustani kirjoittaa tätäkin tekstiä. Eikö minulla olisi parempaakin tekemistä? No, ei näyttäisi olevan. Tekemiset ovat olleet hiukan vähissä, etenkin ulkona. Ei luistella kaukalossa, eikä liiemmälti hiihdetä. Luistelua sen sijaan on voinut kokeilla omalla pihalla ja hiihtoa, siis vesihiihtoa sulana virtaavassa joessa.

Eipä silti, ei tässä auta haihatella säiden perään. Vaikkakin kyllä tällaista urheilu- ja automiestä vesikelit ja föhntuulet kevyesti harmittaa. Joo, en ala höpistä ilmastonmuutoksesta, siihen liittyvistä lieveilmiöistä ja mahdollisista toimista enempää. Uskoisin muiden aviisien hoitavan tämän huomattavasti paremmin sekä tehokkaammin.

Aktiivisena autoharrastajana jäärata-autoilut tai muutkin rallitapahtumat ovat kokeneet inflaation lumen ja jään puuttumisen vuoksi. Helmikuun lopulla suuntaan Rovaniemen pohjoispuolelle, jotta pääsen hurvitteleman jääradalle auton kanssa.

Sama tilanne on hiihtäjillä, eli muualle on lähdettävä sivakoimaan. Jääurheilua sentään pystyy toteuttamaan jäähalleissa, mutta harmittavaa on, ettei kaikki halukkaat pääse halleille yleisövuoroille luistelemaan. Toisaalta tämä on mahdollistanut sekä lisännyt sisäliikunnan harrastamista.

Alkuvuoden aikana oman kylän salibandytarjontaa on lisätty ja aktiivisia nuoria pelaajia on tullut paikalle runsain määrin.

Lupasin myös uudenvuodenvaihteessa naiselle, joka tässä samassa osoitteessa asuu, että hankin itselleni sukset. Siis ihan omat, eikä lainavarusteita isältäni. Aioin näillä uusilla välineillä, esimerkkiä näyttäen itse opettaa meidänkin mukelot hiihtämän. Harmittavasti en ole vielä hankkinut hiihtovälineitä, enkä ole pystynyt myöskään hiihtoa opettamaan.

Muistetaan kuitenkin kaikki positiivinen! Kunnalla on säästynyt jonkinlainen määrä rahaa, kun latujen ylläpito ei ole kuluttanut kassaa. Jokainen sähkönkuluttaja hieroo käsiään, kun ei tarvitse sähkö-ja verkkoyhtiölle maksaa isoja laskuja.

Ja hei, päivä pitenee huomattavasti vaikka lunta ei olisikaan. Viime talvipäivänseisauksesta päivä on jo jatkunut yhden tunnin ja 25 minuuttia tätä kirjoittaessa. Toivottavasti näemme vielä luntakin.

Seura-aktiivi Siikajoenkylältä