Kolumni

Tapahtumarikas töihin paluu

Kesäkuun alkaessa vatsanpohjani oli täynnä perhosia. Tuntui, kun olisin ollut ikuisuuden poissa töistä, vaikka takana oli vain seitsemän viikkoa vapaata. Ihme kyllä muistin salasanat ja onneksi heti ensimmäisenä työpäivänä ei tapahtunut mitään sellaista, mikä olisi heti pitänyt purkaa jutuksi. Ainutlaatuinen juttukeikka aloitti arkeni. Työpäivä oli ensimmäinen myös Siikalatvan uudelle kunnanjohtajalle, tosin hän käynnisti päivää aivan uudessa työssä ja paikkakunnalla. En osaa edes kuvitella, kuinka valtava elämänmuutos on, kun pääkaupungin menosta matkaa maallinen omaisuus mukanaan Siikalatvan maisemiin ja aloittaa vastuullisessa työssä. Ensivaikutelman perustella toivon sydämestäni, että Pirre täyttää neljän pitäjän kunnanjohtajan saappaat niin, että myös toista hyvää kunnanjohtajaehdokasta äänestäneet ovat täysin sydämin tekemässä yhteistyötä uuden virkamiehen kanssa.

Tiistaina lävähti tietoisuuteen uutinen, kuinka Siikalatvan vuokrataloyhtiö on hakeutunut konkurssiin. Tämä tieto on alku useiden juttujen työsaralle. Keskiviikko olikin jo melko rauhallinen työpäivä siihen saakka, kun kunnasta tuli tieto, että aika oli kypsä kertoa, minkä alan toimijalle rakennetaan valtava halli Tuohimaalle. Siinäkin aihe jonka parissa riittää lukijoita varmasti kiinnostavaa kirjoitettavaa. Mielenkiintoista on nähdä muun muassa se, moniko entinen Kylmäsen työntekijä hakeutuu töihin puuteollisuusalan tehtaaseen. Tehdastyö on tehdastyötä, mutta ei lautojen kapistelu ole sama asia kuin lihanjalostus.

Alkaneella viikolla varmistui, että meidän Ismo on nyt Pyhännän kunnanjohtaja. Hauska on päästä seuraamaan, kuinka Siikalatvan ja Pyhännän elinkeinoasioista uutisoinnin kautta tutuksi tullut mies solahtaa kunnanjohtajan virkaan. Pyhäntäset tietävät tasan tarkkaan, mitä saavat, kun valitsivat Ismo Mäkeläisen. Moni yrittäjä jää kyllä Siikalatvalla kaipaamaan miehen työpanosta. On hän ollut niin mainio apua, varsinkin aloittavien yritysten alkuun ohjaamisessa.

Monenlaista mielenkiintoista myönteistä asiaa on seurattavana, mutta myös huolenaiheita riittää. Hampaita kiristellen olen lukenut uutisia, kuinka valtakunnallisesti suunnitellaan pienten paikkakuntien palokuntalaisten ilta-, yö- ja viikonloppuvarallaolosta luopumisesta. Palokunnat eivät mihinkään katoa, mutta jatkossa ei olisi kahta henkilöä päivystämässä ja valmiina lähtöön heti, kun puhelin alkaa pilpattaa. Vuoden päästä juhannuksena näillä selkosilla ei välttämättä kukaan ole lähtövalmiina pelastustehtävän varalle, vaan kaikki ovat vapaalla. Mikäli raju uudistus viedään maaliin, aika näyttää, kuinka monen puolivakinaisen ja vapaapalokunnan rivit harvenevat. Kuukausittainen päivystyskorvaus on voinut olla se juttu joka on motivoinut jatkamaan harrastusta, varsinkin, jos tuohon korvaukseen luottaen on tullut säännöllisesti laitettua lainarahalla jotain kivaa itselle tai perheelle.

Sari Kihnula