Havahduin jälleen siihen tosiasiaan, että maisema tutun tien varressa oli muuttunut. Metsätyö ja peltojen raivaaminen näkyvät lähiympäristössäni. Siinä, missä on tottunut näkemään metsää, onkin hakkuun jälkeen kovin aavaa ja karua. Myöhemmin uuden kasvuston seuraaminen onkin yksi osa ajankulun päivittämistä. Että miten monta vuotta siitä olikaan, kun tuohon istutettiin männyn taimia ja tuon kokoisia nyt.
Syysloman alussa kävimme perheen kanssa Pohjois-Savossa sukuloimassa. Pariskunnan kodin lähellä on tiheän kuusimetsän lisäksi vaaleaa koivikkoa. Tuntuu joka kerta tärkeältä käydä kävelyllä hiekkatiellä ja nähdä koivut eri vuodenaikoina. Syysväritys teki näkymästä tälläkin kertaa kauniin. Savoon päin mentäessä huomaa maisemasta, milloin omilta kulmilta siirrytään pitäjästä toiseen. Mäkiä riittää, loivia ja jyrkkiä. Rinnepeltoja, ja taloja korkeilla tonteillaan.
Aiemmin, elokuun kesälomareissulla suuntasimme mesikämmeniä katsomaan. Maisemahavaintojen lisäksi poroista pystyi päättelemään, että nyt ollaan menossa pohjoista kohti. Sää oli silloin sopiva matkustamiseen ja sadetta oli vain öisin. Tutustuimme perillä muun muassa petoeläinkeskukseen.
Olimme liikkeellä asuntoautolla ja vietimmekin aikaa kahdella eri leirintäalueella. Vesistö oli molemmissa liki, ja vuokrasimme ulkosaunan iltaisin. Kotiinpaluuta edeltävänä iltana saunasta muodostui mukava, nostalginen elämys, sillä siellä oli ihan lapsuuden mökkisaunan tuntu.
Lomamuistoista sujuvasti alkutalven tunnelmiin. Vapaa-ajan paikka on laitettu jo talvikuntoon ja kotona tuntuu sisustaminen ajankohtaiselta pihakoristelua unohtamatta. Pakkasaamuna saa ihailla ikkunasta auringon nousua kuuraa vasten ja iltaisin sytyttää lyhtyihin tulet. Kylänraitilla on mukava katsella kausivalojen tuiketta hämärän laskeutuessa.
Niin täällä kotiseudulla kuin reissussa oikeastaan samoilla asioilla on merkitystä. Ihmisten kohtaamisella, ympäristöllä ja etenkin yhdessä ololla. Olipa vuodenaika kesä tahi talvi, on ilo tehdä arkisia askareita perheen seurassa. Ihmetellä maailman menoa tuttavan kanssa kaupan kassajonossa ja välillä kyläillen kysyä kuulumisia.
Ja leppoisana hetkenä miettiä uusia reissuja, lähelle ja kauas. Ainakin synttäreille, lumisena aikana laskettelurinteen juurelle ja pikkujoulun viettoon. Tässäkin asiassa varsinainen matkanteko on vain osa elämystä, ensimmäiset askeleethan otetaan jo suunnitteluvaiheessa.
Virpi Marjomaa-Rajamäki
Tässä maisemassa –sarjassa kirjoitan tuntemuksista, kokemuksista ja haaveista erilaisten maisemien äärellä.