Hakiessani kukankasteluvettä lammesta voin nähdä ison, tumman kuoriaisen sukeltelevan. Mahdotonta ei ole sammakon näkeminenkään ja sudenkorennot pitävät lentonäytöksiään myöhemmin kesällä. Metsätontilla asustaa muurahaisia valtava määrä, niiden kulkua pysähdyn joskus ihan seuraamaan. Tuntuu vaikealta edes kuvitella, miten niin pieni eläin hahmottaa etäisyyden pesäänsä suunnistaessaan. Monen pienen vaeltajan lisäksi pihakivellä saattaa nähdä sisiliskon ottamassa aurinkoa tai västäräkin nurmikolla. Ja pääskyt tekevät kotejaan milloin mihinkin räystään alle.
Niin touhukasta, tavallista ja aina yhtä kiehtovaa on vuodenkierto lähiympäristössä. Valon määrän lisääntyessä niin eläin kuin ihminenkin tietää lämpimän kauden alkaneen. Puiden silmut avautuvat, siitepölyä on ilmassa, mustikka alkaa kukkia. Ihminen kiinnostuksestaan riippuen laittaa kädet multaan tai suuntaa aurinkotuolin ostoon, tai toteuttaa kummankin vaihtoehdon. Pyykit voi laittaa pihalle, ikkunat päivisin isosti auki ja ryhtyä vaikka jo matonpesuun. Tuuli kuivattaa ja virkistää.
Minä haaveilen isommasta kasvihuoneesta. Jotta väärinkäsitystä ei synny, niin rehellisesti voin kertoa, etten suurten viljelmien vuoksi. Nykyisessä olen kasvattanut lähinnä kurkkua, välillä muutakin. Tomaattia kyllä, mutta eihän niitä ole oikein kypsäksi asti saanut, kun lämmin kausi on jäänyt osin lyhyeksi. Siivotessa keväällä pientä muovihuonetta katselin tilaa. Mesimarja ja pienenpientä marjaa tekevä mansikka ovat rönsynneet sinne tänne. Ruohosipuli ja yrttikasvi, minkä nimestä en nyt ihan varma ole, kasvavat siellä myös. Ehkäpä sinne juuri ja juuri saa mahtumaan kurkkua, samettikukkia ja muutaman yrtin tänäkin kesänä.
Mutta se isompi. Pitihän sitä kuvaa lehdestä näyttää ihan puolisollekin, että tämmöinen tuonne takapihalle sitten joskus. Päätyseinä ja kivijalka tiilestä, muutoin seinät korkeista, vanhoista ikkunoista. Tilaa ainakin korituoleille, hyllyille ja vanhalle pöydälle. Koristeille ja ruukuille. Ja valokuvista on katseltu mallia, miten ojanreunan voisi kivetä uudelleen ja pihapolkuja huoltaa. Vanhan kunnostamista ja uusia ideoita. Perinteinen, väljä kesäsuunnitelma siis. Tänä kesänä, tai sitten vasta ensi vuonna. Keskeneräisyys hyväksyen.
Virpi Marjomaa-Rajamäki
Tässä maisemassa -sarjassa kirjoitan tuntemuksista, kokemuksista ja haaveista erilaisten maisemien äärellä.