Ala-Heiskalaa vuodesta 1994 isännöinyt Eero Kurkela teetti ammattilaisella vanhan aitan kengityksen.
Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Isänsä kotipaikan vuonna 1994 ostanut Eero Kurkela päätti jo tilan ostaessaan, että vilja-aitta on säilytettävä myös seuraaville sukupolville. Aitan hirsiseinään kaiverretun vuosiluvun mukaan aitta on rakennettu 1802.
Kurkela kertoo yrittäneensä joskus nostaa aittaa omalla kalustollaan saadakseen aitan irti maasta, mutta eihän siitä mitään tullut. Lattian alapuoliset hirret olivat osittain lahonneet ja ne päätettiin uusia. Työ tapahtui joutuisasti, kun ammattilaiset tulivat lokakuisena keskiviikkona tilalle.
Piippolalainen restaurointimestari Sakari Hankonen oli valmistellut kengityksen etukäteen huolella. Hankonen mittoi heinäkuussa Ala-Heiskalassa käydessään hirsikehikon mitat ja veisti kengityshirsikehän valmiiksi Piippolassa.
Ennen aitan nostoa kehikkoa vahvistettiin ja räystäs suojattiin seinään ruuvatuilla 125 millisillä lankuilla.
Pentti Arbeliuksen nosturiauton puikoissa työskenteli tavastkenkänen Arto Mikkonen ja voima riitti nostotyöhön ja aitan ilmassa pitämiseen niin kauan, että se voitiin laskea uuden hirsikehän päälle.
Eero Kurkela tuumii pihapiirissä vanhoja rakennuksia olevan myös puoji ja talo. Talo on läjätty nykyiselle paikalleen vuonna 1927 vanhan riihen hirsistä.
Puojin ikää Kurkela ei tiedä, mutta arvioi sen olevan aittaa tuoreempi. Tavastkengän historiaan perehtynyt Matti Leiviskä vahvistaa Ala-Heiskalan aitan olevan hänen käsityksensä mukaan kylän toiseksi vanhin pystyssä oleva rakennus. Koistilan talli on vuodelta 1784.
– Aitta on siirretty mäen päältä kuten talokin. Kun Heiskalat on aikoinaan erotettu toisistaan, on osa rakennuksistakin siirretty, Eero Kurkela kertoo.
Aitan kengittäminen on ollut Eero Kurkelalla mielessä.
– Kengittäminen on ollut siitä asti mielessä, kun tähän muutin. Olen monesti aatellut, että tuokin tuossa vain lahhoo ja lahhoo mutta, kun tuota touhua on. Koitin itekin sitä kerran nostaa, mutta ei se minun vehkeillä noussut. Ajattelin, että työ on nyt tehtävä ennen kuin aitta lahhoo kokonaan.
Aitta sai lahonneiden hirsikertojen tilalle kaksi hirsikertaa sivuille ja yhdet eteen ja taakse.
Kengityshirsikehä asennettiin noin metrin verran sivusuunnassa eri kohtaan kuin aitan aiempi sijainti oli
Aitta oli liian lähellä toista aittaa niin, että vedet valuivat isomman rakennuksen katolta sen päälle.
– Siirrettiin aittaa, laitettiin uudet kivet nurkkien alle ja rakennus vatupassiin.
Aikoinaan jyväaittana palvellut rakennus ei ole ollut Kurkelalla oikeastaan missään käytössä.
– En tiijä mitä aittaan tullee. Tuskin mittään. Mutta ois sääli ollut, jos minun kohdalla aitan historia olis topannut. Tehkööt seuraavat sukupolvet mitä haluaa, minä olen osani tehnyt.
Kurkela kuvailee hänelle jääneen aitan kengityksessä vähän tekemistä.
– Ammattilaiset hoitivat hommansa niin hyvin, että aitta vaihtoi paikkaa vähän niin kuin heittämällä.
Eero Kurkela toivoo Ala-Heiskalan aitan kengityksen olevan herättävä esimerkki myös muille vanhojen hirsirakennusten omistajille.
– Sais muutkin innostumaan rakennusten kengittämisestä. Kaikkea muuta laitetaan, mutta vanhoja rakennuksia ei vieläkään arvosteta riittävästi, Eero Kurkela tuumailee.
Eero Kurkela ei ottanut selvää, olisiko aitan kengitykseen saanut avustusta. Hän arvelee, että olisi voinut saadakin, kun kyseessä on kylän vanhimpia rakennuksia.
