Lehdistä ja netistä on saanut jo jonkin aikaa lukea +44-alkuisista ”huijauspuheluista”. Puheluita on arvioitu tulleen suomalaisiin liittymiin jopa kymmeniä tuhansia. Soittelukampanja on ilmeisesti masinoitu ulkomailta käsin, ja numerotiedustelun mukaan jäljet johtavat useimmiten Lontooseen. Mistään ei kuitenkaan tunnu löytyvän varmaa tietoa siitä, mitä puheluilla oikein haetaan: onko kyse rahan huijaamisesta vai vain kyseenalaisesta markkinointikampanjasta? Parasta on kuitenkin olla vastaamatta puheluun, mikäli sellainen sattuu omaan puhelimeen tulemaan. Numeroon ei myöskään kannata soittaa takaisin, sillä sekin voi näkyä ikävänä lisänä puhelinlaskussa.
Soittokampanja tuntui etäiseltä aina siihen asti, kunnes ensimmäinen puhelu tuli omaan työpuhelimeeni. Olin jo aikeissa soittaa takaisin, mutta onneksi älysin soiton tulleen Lontoosta ja puhelinnumeron alkavan oudolla suuntanumerolla. Olisinkohan vastannut, jos olisin ollut soiton tullessa puhelimen äärellä? Ehkä. Pian outoja soittoja alkoi sadella myös työtovereilleni. Ja muutaman päivän jälkeen soitto tuli jo omaan henkilökohtaiseen numeroonikin. Lontoon päästä sekin. Tuolloin olin jo sen verran valveutunut, että siirsin numeron heti mustalle listalle.
Oudot puhelut on jo ehditty yhdistää niin sanottuun ”can you hear me” -huijaukseen, jossa puheluun vastanneelta yritetään kalastella myöntävä vastaus. Netissä kiertävät huhut kertovat, että tarkoituksena on liittää yes-vastaus äänitettyyn tilausvahvistukseen myöntymisen merkiksi. Tämän jälkeen jonkinmoinen ostosopimus on allekirjoitettu – tahtoi soittoon vastannut sitä tai ei.
Touhu tuntuu käsittämättömältä. Voidaanko kuluttaja muka pakottaa ostamaan jotain vastoin tahtoaan? Eikö meillä EU-alueella ole olemassa kuluttajansuoja, joka koskee myös verkko- ja puhelinkaupustelua? Varsinaista näyttöähän huijauksista ei ole olemassa. Jotain hämäräperäistä soittokampanjassa kuitenkin tuntuu olevan. Olkaahan siis tarkkoina outoihin numeroihin vastatessanne!