Elämme erittäin poikkeuksellista aikaa. Ajattelin tällä kertaa kirjoittaakin aiheen tiimoilta muutamia ’hajatuksia’, joita tilanne on herättänyt täällä pahimmassa koronapesäkkeessä eli pääkaupunkiseudulla. Kaiken tämän keskellä näen paljon hyvääkin.
Ensinnäkin ajanmäärä näyttää todellakin olevan vakio. Rajoitusten tullessa voimaan moni varmasti ajatteli, että nyt on aikaa tehdä sitä, tätä ja tuota. No kun ei ole sen enempää kuin ennen poikkeusolojakaan. Ajan käytöstä toki päätämme itse. Osa valinnanvapaudestamme ajankäytön suhteen on viety, kun ei voi vierailla perheen luona, matkustaa, käydä kaverin kanssa kuppilassa tai osallistua erilaisiin tapahtumiin. Monille tilanne luo paineita suoriutua, toteuttaa ja saada aikaiseksi jotain ylimääräistä. Ei stressiä, kyllä sen varaston ehtii siivota syksylläkin.
Toiseksi tilanne näyttäytyy hyvin eri tavoilla eri puolilla Suomea. Saatoit lukea äskeistä kappaletta niin, etteihän elämä nyt niin ole muuttunut poikkeusolojen myötä. Uudellamaalla totuttiin jo kuukausi sitten siihen, että kaupassa käydessä kuulutukset tasaisin väliajoin muistuttavat turvaväleistä ja käsihygieniasta. Ruuhka-ajan metroon astuin viimeksi kuukausi sitten käydäkseni työpaikalla hakemassa vielä muutamia välttämättömyyksiä. Metropysäkeillä hengityssuojaimet ovat arkipäivää.
Kolmanneksi pieniä asioita arvostaa ylipäänsä. Pääkaupunkiseudun kerrostalossa oleva sauna ja parveke ovat luksusta, joista muistaa kiittää nykyään joka päivä. Raikasta merituulta saattaa tuoksutella lenkin lomassa kivikolla pitkäänkin.
Neljänneksi on hienoa, että on jouduttu ottamaan käyttöön ja opettelemaan erilaisten etäratkaisujen käyttöä. Eikä ainoastaan työasioissa. Olemme viettäneet tietokoneiden ääressä ystävien kanssa iltaa, pelattu perheen kanssa etäyhteyksiin soveltuvia pelejä ja istuttu työkavereiden kanssa skypessä kahvitauolla. Ihan niin kuin normaalistikin. Useiden kaveriporukoiden kanssa olemme nähneet ja vaihtaneet kuulumisia enemmän kuin aiemmin. Mikään ei korvaa ystävän halausta, mutta videoyhteys tulee hyvänä kakkosena. Etäyhteydet jäävät varmasti arkeen senkin jälkeen, kun tilanne normalisoituu. Hyvä niin.
Viidenneksi on onni, että pahin kriisi osuu kevääseen ja alkukesään. Aurinko paistaa, eikä vallalla ole esimerkiksi syyssynkät kelit. Muumipappa sen sanoi - luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.