Moottorikelkkailu tiealueella on maastoliikennelain mukaan kielletty. Siitä huolimatta tiealueilla yleisesti kelkkaillaan, ja se harmittaa tienpitäjiä. Varsinkin Rantsilan ja Paavolan väli on Siikalatvan urakka-aluetta hoitavan YIT:n työmaapäällikkö Jyrki Tervosen murheenkryyni.
Tienpitäjälle koituu Tervosen mukaan on tosi paljon haittaa siitä, että ajetaan ojassa, aurausvallin päällä, tiellä luiskaa vasten ja hyppyytetään kelkkaa vallin yli. Haittoja kertyy monia.
– Rummut jäätyvät umpeen, aurausviitat vaurioituu, tien reuna hämärtyy tienkäyttäjiltä ja reuna polkeutuu, jonka vuoksi lumen poistaminen on hankalaa, hän luettelee.
Kelkkailun haittapuolet tulevat esille nyt kevättalvella, kun tienpitäjät valmistautuvat lumien sulamiseen. Tähän aikaan vuodesta aurausvalleja madalletaan ja tehdään sohjo-ojia, jotta sulamisvedet pääsevät tieltä pois. Sohjo-ojaa varten tien luiskasta otetaan lunta pois noin metrin levyisesti.
– Jos aurausvalli on koskematon, on korkeankin vallin madaltaminen helppoa. Mutta kun se on kelkalla poljettu, madaltaminen on kova työ kaivinkoneellakin. Ja se tulee kalliiksi, kun kaivinkonetyö tehdään tuntihinnoittelulla, Tervonen kertoo.
Kelkkailu tiealueella keljuttaa Tervosta niin paljon, että hän on pyytänyt poliisia valvomaan Rantsilan ja Paavolan välillä. Jos poliisi saa tiealueella kelkkailevan kiinni, luvissa on rapsut. Lisäksi Tervonen lupaa lähettää vielä ison laskun perään.
Tiealueeseen kuuluu talvella tien aurattu osuus ja auraamaton osuus käytännössä puuston rajaan asti. Eli tiealuetta ovat myös tienpenkat ja oja, eikä lain mukaan koko tällä alueella saa kelkalla ajaa.
– Moottorikelkalla tien saa ylittää ja maastoliikennelain mukaan pitkin tiealuetta saa ajaa vähän matkaa vain pakottavasta syystä, kertoo aluevastaava Pekka Toiviainen.
Luvattomalle alueelle pöristeleviä kelkkailijoita Toiviainen kuitenkin ymmärtää, sillä Siikalatvan ja Siikajoen alueilla kelkkauria- ja reittejä on todella vähän. Valtakunnallinen kelkkareitit.fi -kartalla jokilaakso on valkoista aluetta muuten reittien halkomalla kartalla.
– Sääliksi käy kelkkailijat. Tällä alueella ei ole reittejä ja siksi he tulevat tiealueelle ajamaan, Toiviainen sanoo.
Myös hän muistuttaa, että kelkkailusta on tienpidolle haittaa. Suuri harmi Toiviasen mukaan on se, että kelkat rikkovat aurauskeppejä.
– Puuttuvien keppien vuoksi aura-auto voi olla ojassa neljäkin tuntia, hän tähdentää.
Kaikki kelkkailijat eivät tule ajatelleeksi sitä, että tiealueella kelkkailu voi olla vaarallista myös kelkkailijalle itselleen. Kovaa vauhtia porhaltava kelkka saattaa törmätä liikennemerkkiin, valaisinpylvääseen tai tierumpuun.
– On harmi, ettei tällä alueella ole reittejä. Kelkkailu on kallis ja hyvä harrastus. Tienpitäjän toive on, että tännekin saataisiin verkosto rakennettua ja että maanomistajat antaisivat luvan ajaa sähkölinjan alla. Itse antaisin luvan omassa metsässä tehdä reitin sähkölinjan alle, Toiviainen toteaa.