Viidettä talvea koululaisia autoilija Kari Piiponniemen minibussilla kuljettava Kirsi Kesti kuvailee kuluneen talven olleen tieolosuhteiden vuoksi hyvin poikkeuksellinen.
Kesti on tottunut ajamaan isolla autolla. Kuljettajauransa hän on aloittanut kuorma-autonkuljettajana Helsingissä ja Vantaalla Viimeiset 16 vuotta hän on ajanut linja-autoa, syksystä 2013 Pyhännällä.
– Kuluva talvi on ollut paha ja kurjin tilanne on ollut Kestiläntiellä.
Talven aikana Kesti on laskeskellut Tavastkenkä–Pyhäntä välillä sattuneen lähemmäs kymmenen tieltä suistumista. Kolme kertaa ojassa on ollut rekka.
Kirsi Kestin kuljettama ajoneuvo on pysynyt tiellä, mutta päivittäin hän joutuu ratin takana aprikoimaan toisen ison ajoneuvon vastaan tullessa, riittääkö vauhdin hiljentäminen vai vaatiiko ajoneuvojen kaventuneella tiellä kohtaaminen pysähtymistä ja tien sivuun väistämistä.
– Aina hiljennän ja tarvittaessa pysähdyn. Minulla on kallis lasti kyydissä, kun kuljetan koululaisia.
Ajonopeus suhteutetaan kelin mukaan. Eräänkin kerran Kesti on saanut kuulla takapenkkiläisten suusta, miksi kouluauto tuli taas myöhässä.
– Selitän lapsille tieolosuhteet ja yhdessä pohditaan, että on parempi, että päästään ehjänä perille mitä, että ajauduttaisiin ojan pohjalle.
Lapset ovat talven aikana nähneet useamman kerran koulumatkalla ojaan suistuneita autoja ja kauhistelleet tapahtunutta.
– Välillä kuuluu takapenkiltä, olipa se lähellä-huokauksia, kun iso auto tulee vastaan.
Kesti kertoo Kestiläntien päällystetyn tieosuuden kaventuneen vuonna 2016 tehdyn tien uudelleen päällystyksen yhteydessä kymmenen senttiä puoleensa. Kesäkeleillä parikymmentä senttiä tien leveydessä sinne tai tänne ei haittaa, mutta talvikelillä, lumipenkkojen vielä kaventaessa lisää tietä, on kuljettajan oltavan erityisen varovainen tien reunaan autoa ohjatessaan. Uuden ja vanhan päällysteen rajapinnassa on pykällystä. Siitä jos auto tipahtaa sopivassa vauhdissa lumiseen penkkaan, on tieltä suistumisen vaara suuri.
Kuluneella pakkasviikolla Kestiläntie on hyvä ajaa. Kirsi Kesti kiittelee edellisviikolla tietä höylänneen tiekarhun saaneen tien hyvään kuntoon. Lisäleveyttä karhun vierailulla ei tielle saatu, mutta järeä höylä sai raavittua tieltä pois loppiaisena järjestetyn rallikilpailun siirtymäpätkälle jääneet piikkirattaiden syömät syvät urat. Rallin jälkeen Kestiläntieltä lähti useampi auto vitilikkoon syvien urien yllättämien kuljettajien käsistä.
Kirsi Kesti toivoo kaikkien tienkäyttäjien puolesta muun muassa Pyhännän teille parempaa talvihoitoa. Tänä talvena hän on kokenut, että tienhoitokalusto on ollut liikkeellä myöhässä.
– Tiellä liikkuvien turvallisuutta pitäisi olla parantamassa lumisia teitä auraten ja tarvittaessa hiekoittaen ennen kuin ihmiset lähtevät aamulla liikkeelle. Nykyään tiet on hoidettu yleensä vasta iltapäivällä.
Suotavaa olisi myös että teitä hiekoittaessa käytettäisiin hienoa uimarantahiekkaa karkeampaa tavaraa, jotta se pysyisi tiellä liukkautta estämässä. Sepeli ei niin herkästi ajautuisi tuulen mukana tien sivuun.
Kirsi Kesti ajaa varmoin ottein koulubussia. Tiestön kuntoon liittyvät haasteet eivät ole vieneet häneltä työn tekemisen iloa.
– Tää työ on niin ihanaa. Mää niin rakastan tätä työtä. Tässä saa jutella näiden lasten kanssa. Meillä on hauskaa. Nauretaan toinen toistemme jutuille. Työ on liikkuvaa ja vapaata. Ei yhtään samanlaista työpäivää ole, kuvailee Kirsi Kesti.
Kesti toivoo, että Kestiläntie saataisiin palautetuksi entiseen leveyteensä.
– Jos tie ei levene, on parempi talviaikainen hoito ainoa ratkaisu tilanteeseen. Tällä tiellä pitäisi nostaa tienhoitoluokkaa, mutta paras ratkaisu tien kapeuteen olisi tien leveyden entisiin mittoihin palauttaminen.