Metsän sinistä herkkumarjaa mustikkaa saa tänä vuonna hakea. Mustikka kyllä kukki ahkerasti ja pölyttäjätkin lentelivät työn touhussa toukokuun lämpimillä. Mutta koska sadetta ei tullut, on varvun varressa vain pieniä rupusia.
– Kuin nuppineulan päitä. Osa on kuivunut ihan mustiksi, kuvailee Pentti Salin.
Mustikka kukki noin kaksi viikkoa etuajassa niin sanottuun normaaliin kevääseen nähden. Kukinta onnistui hyvin ja jos vettä olisi satanut kuten yleensä, marjat olisivat jo kypsiä poimittaviksi.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan mustikasta on tulossa keskinkertainen sato koko maahan. Tosin Luke satoennusteessaan on ottanut kuivuuden huomioon ja varoittaa, että sato voi jäädä niukaksi lämpimillä kasvupaikoilla.
Ainakin Salinin kotimetsässä Siikajoenkylällä mustikka on selvästi kärsinyt kuivuudesta. Sama tilanne lienee muuallakin jokivarressa.
– Joutuukohan mustikat ostamaan ensimmäistä kertaa, innokas marjastaja Leena Salin naurahtaa.
– Kyllä sitä jostain löytyy. Luultavasti mustikkaa tulee merenrantaan, kun maasto on siellä kosteampaa, Pentti sanoo.
Ihan Salinien talon takana, keskellä Siikajoenkylää, on hieno mustikkametsä. Kotimetsästään pariskunta on aina saanut satoa runsaasti. Tosin kahtena viime vuonna marjat ovat olleet huonoja, sillä paikkaan on iskenyt kasvitauti, joka pilaa marjat.
– Tulee niin sanottuja savimustikoita, Leena kuvailee.
Samassa kotimetsässä kasvaa mustikan seassa puolukkaa, joten poimurilla kerätyssä marjasaaliissa riittää töitä. Jokainen mustikanpoimija tietää, ettei imuriin kiinnitettävä perkauskone osaa erotella marjoja toisistaan.
– Illat menee kuistilla istuen perkatessa. Mustikoita on helpompi poimia kuin perkata, Leena naurahtaa.
Marjassa Leena on kulkenut ihan lapsesta asti. Äiti otti alle kouluikäisen Leenan mukaan metsään marjasankojen kanssa ja siitä into lähti kasvamaan. Innokkaan marjastajan ennätys on 40 ämpäriä mustikoita.
– Aina olen tykännyt marjastaa. Tykkään kulkea metsässä, oon vissiin vähän mettäläinen, Leena myhäilee.
Mustikanpoimijalla on metsässä innokkaita kavereita, joiden seurasta kukaan ei piittaisi. Metsään Leena varustautuu aina hatulla, suojaavilla vaatteilla ja hyttyskarkottimella. Käsissä on kertakäyttöhanskat, niin eipä sääski pääse aterialle.
Varotoimista huolimatta voi joskus käydä köpelösti.
– Olen tullut marjametsästä silmä mustana, kun paarma puri silmäkulmaan, Leena nauraa.