Pekka Peltonen ei tiennyt vielä pari kuukautta sitten, että hän asuu tänä lokakuisena syyspäivänä Ruukissa yhdessä Anskun ja Gurun kanssa. Mäyräkoiraneiti ja saksanseisojaisäntä eivät pane lainkaan pahakseen Tampereen hälinäisen kaupunkimiljöön vaihtumista Siikajoen postikorttimaiseen maaseutu-idylliin.
– Koirat nauttivat ja minä nautin, Pekka toteaa.
– Ruukkiin on ollut helppo tulla. Ihmiset ovat äärimmäisen ystävällisiä ja auttavaisia.
Mikä miehen toi tänne – sattuma, voisi sanoa.
– Ehdotin pojalleni tämän miettiessä opintojensa suuntaa keväällä, että miten olisi luonto- ja ympäristöala – metsästys kun on koko perheemme harrastus. Katsoin netistä, missä koulutusta järjestetään, selvisi että Ruukissa. Soitin maaseutuopistolle, kyselin lisää ja sain kuulla, että paikkoja oli tarjolla vielä kesäkuun alussa.
Vaan eipä jälkikasvu innostunutkaan ajatuksesta. Poika päätti suunnata it-alalle.
– Siinä kävi sitten niin, että minä itse kiinnostuin tutkinnosta siinä määrin, että otin opiskelupaikan vastaan. Pakkasin tavarat muutto-autoon ja muutin tänne siltä seisomalta. Asunto on nyt Tampereella myynnissä.
Pekka opiskelee Ruukissa luonto- ja ympäristöalan perustututkintoa, joka on riistapainotteinen. Pitkän tähtäimen tavoitteena hänellä on ajatuksena jatkaa opintoja aina riistamestarin erikoisammattitutkintoon asti, minkä voi suorittaa perusopintojen jälkeen näyttötutkintona.
Peltosen elämäntarina jo lyhykäisyydessään kuvastaa miehen olevan rohkea heittäytyjä. Paljasjalkainen tamperelainen aloitti nuorena työuran Yleisradiolla harjoittelijana, jääden siltä reissulta taloon vuosikymmeneksi. Pekka teki tv-järjestäjän työtä muun muassa Pata Kakkosessa edesmenneen Jaakko Kolmosen rinnalla sekä Pikkukakkosessa.
Sen jälkeen työura vei julkishallinnon alalle ja piirun verran politiikankin puolelle. Vientialan hommissa Pekka kulkeutui aina Irakiin asti, myymään vedenpuhdistuslaitteita. Humanitaarista apuakin hän on ollut viemässä maailmalle, ja monissa muissakin järjestöpiireissä on ollut sormet mukana. Nuorten työpajojakin on tullut vedettyä.
– Se on paha tapa, että avaa usein suunsa paikassa, missä ei pitäisi. Ja huomaa taas olevansa jossain hommassa mukana, mies naurahtaa positiivisessa hengessä.
– Toimittajan työtä olen tehnyt kaiken tuon muun rinnalla. Varmaan se on luontainen uteliaisuus, mikä ajaa ottamaan asioista selvää ja liikkumaan.
Pekka Peltonen ryhtyy kirjoittamaan Siikajokilaaksossa kolumneja noin kuukauden syklillä alkaen tästä lehdestä. Peltonen ammentaa teksteihinsä sisältöä omista kokemuksistaan ja tästä päivästä.
– Ihminen näkee ja oppii koko ajan jotain. Varmasti tulen kirjoittamaan myös opintoihini liittyvistä asioista. Metsästys ja eräily ovat olleet aina sydäntäni lähellä ja näen, että esimerkiksi erämatkailu on yksi iso asia, joka voi tuoda maaseudulle jatkossa lisätuloja ja jopa elantoa.
Jo nyt Peltonen voi kokemuksestaan todeta, että Ruukin maaseutuopistolla on valtava tietotaito koulutusalojensa sisällä.
– On mukava, jos siitä voi kertoa suuremmallekin yleisölle, jotta paikkakunnalla todella ymmärrettäisiin, kuinka arvokas asia opisto on.
Ja on Pekan lusikka asettunut paikkakunnalla jo muihinkin kuin opiston keittoihin.
– Kunnan väen kanssa asioidessani puheeksi on tullut Pirtureitistö ja se, voisinko olla sen työstämisessä jollain tavalla mukana. Olen jo tutustunut jonkin verran aiheen historiaan ja kartastoon.
Ulkoilu- ja liikuntareittiä on jo aiemmin työstetty Siikajoen vanhoja pirtunkuljetusreittejä mukaillen, mutta lopullinen suunnitelma ja toteutus on vielä tekemättä. Suunnitteilla oleva reitti tulee valmistuttuaan yhdistämään kyliä aina Siikajoenkylältä Luohualle asti.
– Tällaiset isot hankkeethan edellyttävät aina, että saadaan riittävästi kasaan ihmisiä, jotka ovat valmiita puskemaan samaan suuntaan asian hyväksi, tuumaa Peltonen.
Lue Pekka Peltosen kolumni Ajatusvirta-sivulla
