Vuosi sitten olin Siikalatvan kunnanvaltuuston tilinpäätöskokouksessa, ja oli hyvä, että työni vuoksi olin sitä seuraamassa. Kokouksen jälkeen olin aivan ällistynyt.
Tärkeitä asioita käsittelevä kokous oli ohi vajaassa tunnissa – ja sen aikana pidettiin ryhmätaukokin. Siis vajaassa tunnissa! Valtuutetut käyttivät käsiteltävistä asioista napakoita, aiheeseen keskittyneitä puheenvuoroja. Ne oli selvästi hyvin tuumittu etukäteen, oma kanta tuli selkeästi esille ilman turhia kautta rantain -jaarituksia.
Suosittelen jyrkästi Siikajoen valtuustolle opintoretkeä naapuriin. Siikajokiset eivät ehdi sanoa edes päivää samassa ajassa kuin Siikalatvalla koputellaan listallinen päätöksiä pöytään. Ihmisten ajoissa.
En ole mukana läheskään kaikissa Siikajoen valtuuston kokouksissa, joten en tiedä lyhyysennätystä. Tietääkseni valtuutetut eivät yleensä selviä salista ulos alle kolmessa tunnissa. Tärkeät talousarvio- ja tilinpäätöskokoukset kestävät kauan, ennätys taitaa olla yhdeksän tuntia. Toki välissä syötiin tunnin verran jouluateriaa, mutta silti.
Siikajoen valtuustolle tuntuu olevan kunnia-asia venyttää kokous mahdollisimman pitkäksi. Puheenvuoroja käytetään ahkerasti ja mielellään pitkästi.
Ennen valtuuston kokousta ryhmät pitävät omat palaverinsa, joissa sorvataan ryhmän kannanotto. Puheenjohtajat esittävät ne valtuustolle ja sitten alkaa erittäin vapaa sana.
Ryhmän päätös kerrotaan uudestaan vapaasti ihan omin sanoin. Mukaan otetaan esimerkiksi työkokemuksia, lomamuisteluita, historian opetuksia ja silmään sattuneita tilastotietoja. Kokoukseen joutuneilta asiantuntijoilta kysytään millaiset tuolit ammattikoululaisilla on, heille huomautetaan raportin pilkkuvirheistä ja muistellaan omia kouluvuosia. Siis suoraan sanottuna jaaritellaan jonninjoutavuuksia.
Suuri osa valtuutetuista käyttää napakoita, asiantuntevia puheenvuoroja. Arvostan heitä paljon.
Väitän, että päätöksenteko kärsii ylipitkistä, maailmoja syleilevistä puheevuoroista. Ne vievät aikaa ja uuvuttavat kokousväkeä. Joskus esillä on ollutkin puheenvuoron rajoittaminen esimerkiksi kolmeen minuuttiin, mutta se ei ole saanut vastakaikua. Sitä pidetään demokratian rajoittamisena.
Minusta asia on päin vastoin. Aikaraja takaisi jokaiselle yhtä paljon puheaikaa kerrallaan. Se pakottaisi valtuutetun miettimään sanomisiaan etukäteen ja tuomaan näkemyksensä esille selkeästi, ytimekkäästi ja lyhyesti. Mielipide ei jäisi kaiken muun hölöpölön jalkoihin.
Kunnanvaltuusto on kunnan ylin päättävä elin. Kokouksissa täytyy keskustella, vaihtaa ajatuksia ja saavuttaa kompromisseja. Kaikki tähtää kuntalaisten hyvinvointiin. Siksi valtuuston kokous ei ole oikea paikka tyhjän puhumiselle ja oman ihanan äänen kuulemiselle.
Toivottavasti seuraava valtuusto opettelee uuden kokouskulttuurin.
Kirsi Junttila