Piippolan Vaarintalolla vietettiin toukokuun viimeisenä päivänä maaseutuasiamies Tuomo Gallan eläkkeellejäämisjuhlaa. Paikalle saapui pitkä rivi Siikalatvan, Pyhännän ja Vaalan kuntapäättäjiä ja luottamushenkilöitä. Myös Gallan työtoverit olivat mukana saattelemassa kollegaansa ansaituille eläkepäiville.
Takana on kunnioitettavan pitkä työpätkä, josta Galla kertoo tykänneensä kovasti. Haikeuteen hän ei näe aihetta, sillä nyt on hänen mukaansa aika antaa tilaa nuoremmille tekijöille.
– Hyvillä mielin jään eläkkeelle. 40 vuotta on mennyt hirveän nopeasti, ja tuntuu kuin olisin eilen aloittanut, puhelimitse ensimmäisenä virallisena eläkepäivänään tavoitettu mies toteaa.
Pelsosta kotoisin oleva Galla on ollut työtehtävässään mies paikallaan. Hän on pyörittänyt leipätyönsä ohella vanhaa kotitilaansa vuodesta 1985 lähtien, ja se on antanut omakohtaista näkemystä maaseutuasioiden hoitoon.
– Toinen lahje on ollut virkamiehen housuissa ja toinen tilalla. Olen aina pyrkinyt ymmärtämään viljelijöitä ja yrittänyt auttaa heitä parhaani mukaan. Itse pitää tiedostaa, että työ jota tekee, on tärkeää, hän tiivistää.
Heti kiinni työhön
Elettiin vuotta 1977, kun Galla valmistui agrologiksi Mustialan maatalousopistosta. Työnhaku tärppäsi heti kerralla, ja hän aloitti 24-vuotiaana Piippolan maataloussihteerinä.
– Pääsin koulunpenkiltä suoraan töihin, se oli onni. En minä tiennyt tuolloin vielä mitään, työ neuvoi. Piippolasta oli hyvä aloittaa. Siellä oli hyvä työpaikka ja mukavia ihmisiä.
Työuran alkua edelsi vuonna 1969 aloitettu pakettipeltojen aika. Maataloussihteerin työnkuvaan kuului monenlaista tekemistä aina maatalouslautakunnan asioiden valmistelusta tukihakemuksien tekemiseen ja satovahinkojen arvioinneista pakettipeltojen tarkastamiseen. Edellä mainittu tehtävä oli hyvä tapa päästä jyvälle toiminta-alueesta.
– Siinä pääsi tutustumaan koko pitäjään ja myös ihmisiin. Paljon käytiin tiloilla paikan päällä, hän kertoo.
Galla siirtyi Piippolasta Kestilän maataloussihteeriksi vuonna 1985. 1980-luvun hän muistaa voimakkaana kehittymisen aikana: silloin tehtiin runsain mitoin tilakauppoja ja sukupolvenvaihdoksia, joiden myötä alueelle saatiin paljon nuoria viljelijöitä. Yksi merkittävä kehitysaskel oli Kestilän 3 000 hehtaarin yhteismetsähanke, jonka avulla pyrittiin tukemaan viljelijöiden toimeentuloa.
Mullistuksia matkalla
Sitten tuli 1990-luvun puoliväli ja EU, joka vei tilalliset sekä maaseutuasioiden kanssa työskentelevät uuteen aikaan. Ala mullistui kertarytinällä: tuli uudet tukijärjestelmät, hakemusruljanssit ja sähköiset asiointitavat.
– Tuottajahinnat laskivat ja tukien kautta yritettiin paikata tuota tulon menetystä. Tuli ATK ja tukijärjestelmät, jonne piti laittaa kaikki lohkot, pinta-alat ja eläimet. Se oli kaikille työllistävä paikka. Tukiohjeet olivat monimutkaisia ja kaikki piti ohjeista kaivaa. Ajoittain piti maatalouspiiriin soittaa ja kysyä neuvoa. Ei ollut kännyköitä tai Googlea, josta hakea tietoa, mies muistuttaa.
Nykyisin sähköinen asiointi on jo rutiinia. Gallan mukaan maaseutupalvelutkin ovat hakeutuneet muun maailman tavoin sähköiseen muotoon.
– Ennen ihmiset asioivat enemmän toimistoissa ja työ oli ihmisläheisempää. Nyt toista ihmistä ei tarvitse välttämättä edes kohdata, hän miettii.
Voimaa yhteistyöstä
Vuonna 2003 Gallan vastuulle tuli Kestilän lisäksi myös Vaalan alue. Siikalatvan maaseutuhallinnon yhteistoiminta-alue on vuodesta 2012 lähtien kattanut Siikalatvan, Vaalan, Pyhännän ja Haapaveden. Työtä on Gallan mukaan tehty yhdessä viisihenkisen maaseututiimin voimin.
Virallisesti kesäkuun alusta eläkkeelle jäänyt mies kiittelee sekä työtovereitaan, alueen tilallisia että kunnanjohtoa hyvästä yhteistyöstä. Ympäröivä maailmanmeno on muovannut maaseutua muun muassa tiloja isontamalla ja harventamalla sekä tilojen työtä teknistämällä. Kaiken taustalla on kuitenkin yhä ihmiset, joista maaseutuasiamies on työnsä ilon usein löytänyt.
– On ollut hyviä emäntiä ja isäntiä, joiden kanssa asioida ja hyvät esimiehet ja työporukka. Se on ollut voimavara tässä työssä.