Oulun yliopiston tutkijoiden johtama kansainvälinen tutkijaryhmä selvitti välilevyn pullistumien perinnöllisiä riskitekijöitä analysoimalla lähes 830 000 henkilön geeni- ja terveystietoja.
Jo tunnettujen 23 geenialueen lisäksi tutkijat tunnistivat 41 uutta välilevyn pullistumiin liittyvää aluetta genomissa, kerrotaan Oulun yliopiston tiedotteessa.
Tutkimuksessa havaittiin lukuisia välilevyjen rakenteeseen ja tulehdustekijöihin mahdollisesti vaikuttavia geenialueita sekä aiemmin tuntemattomia yhteyksiä hermostoon ja hermojen toimintaan liittyviin geeneihin.
– Paikansimme myös kokonaan uusia alttiusgeenejä, jotka voivat osaltaan selittää iskiaskivun pitkittymistä ja myös eroja potilaiden kokemassa kivussa, kertoo tutkimuksessa pääanalyytikkona toiminut Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Ville Salo tiedotteessa.
Tutkimuksessa analysoitiin myös leikkaushoitoa tarvinneita potilaita. Viiden uuden geenialueen todettiin olevan yhteydessä hankalampaan, leikkausta vaativaan välilevypullistumaan.
Tutkijoiden mukaan tulokset avaavat hienoja mahdollisuuksia iskiaskivusta kärsivien potilaiden kivunhoidon kehittämiseen ja sen myötä elämänlaadun parantamiseen.
Pitkällä tähtäimellä uusien, vaikuttavien hoitomuotojen kehittäminen välilevyoireisiin pienentää myös terveydenhuollon menoja, tutkijat muistuttavat.
Lannerangan välilevyn pullistuma on yksi yleisimmistä alaselän rakenteellisista muutoksista ja yleisin jalkaan säteilevän kivun eli iskiaskivun aiheuttaja.
Arvostetussa Nature Communications -lehdessä 7. marraskuuta julkaistu tutkimus pohjautuu suomalaisen FinnGen-tutkimuksen, Viron biopankin ja Ison-Britannian biopankin laajoihin geeni- ja rekisteriaineistoihin.
