Tuttu pihapiiri tervehti tulijoita, jotka olivat pihan kamaralla astelleet 60 vuotta sitten. Ei ole Ruukin maaseutuopiston sisäpiha muuttunut, vaikka moni muu asia vuosikymmenten mittaan onkin mennyt uuteen malliin.
– Aika hämmentävää on, kun nyt on 170 oppilasta ja monta linjaa. Meitä oli 33, muistelee koululla lukuvuoden 1958 opiskellut Aaro Arvio.
Tuolloin, vuonna 1958, maamieskoulun työvuosi alkoi tammikuussa ja loppui joulukuussa. Linjoja oli tasan yksi ja vuoden aikana nuorille miehille opetettiin kaikki normaalit isäntien työhön kuuluvat asiat aina käsin kylvämisestä porsaitten kuohitsemiseen saakka.
– Silloisessa lukujärjestyksessä on samoja asioita kuin nytkin, koneoppia, eläintenhoitoa ja muita. Tunnit voisi pitää sen perusteella, huomauttaa rehtori Esa Lehto.
Koulun eläinlajisto on tosin kaventunut. Enää ei ole kanoja eikä sikoja, mutta tilalle on tullut lisää lehmiä ja hevosia. Maaseutuopistolla on 50 hevosta.
– Silloin oli yksi hevonen, sen nimi oli Pyry. Ja traktoreita oli yksi, Ferguson, Arvio kertoo.
Pikku-verku oli köykäinen kone ja moukarinheittoa harrastanut Antti Matinolli nosteli sitä etupyörästä ilmaan. Moukarinheitossa Matinolli voitti nuorten suomenmestaruuden 1958.
– Täältä kai se pohja tuli, hän naurahtaa.
Opiskelijoita oli eri puolilta Pohjois-Suomea aina Kolaria myöten. Opiskelu oli muuten maksutonta, mutta ruoka piti hankkia itse. Kurssinsa isäntänä toiminut Arvio hommasi perunat, lihat, jauhot, ja muut tarvikkeet, joista koulun emäntä kokkasi nuorille miehille evästä.
– Ruoka oli hyvää ja sitä syötiin lautaset tyhjiksi, Arvio naurahtaa.
Koulua oli kuutena päivänä viikossa. Pänttäämisen lisäksi pojat kävivät navetassa, hakivat metsästä puita, ladoista heiniä eläimille ja ajoivat lantaa pellolle. Vapaa-aikana harrastettiin nyrkkeilyä. Salissa oli köysikehä ja nurkassa nyrkkeilysäkki. Oppia kävi antamassa nyrkkeilyn nuorten suomenmestari Matti Turula.
Toinen harrastus oli kirjeenvaihto. Pojat keksivät laittaa Maaseudun Tulevaisuuteen kirjeenvaihtoilmoituksen nimimerkillä Seitsemän veljestä. Se tärppäsi.
– Tuli 173 kirjettä. Jokaiselle jaettiin omat kirjeenvaihtokaverit. Sitten kirjeitä luettiin ääneen luokassa ja kaikkiin vastattiin, Arvio kertoo.
– Minulla oli kolme kirjeenvaihtokaveria, joille kirjoittelin monta vuotta. Sitten se vähitellen hiipui, Pauli Greus muistaa.
Lauantai-iltaisin pojat kävivät tansseissa Katinhännän työväentalolla, jos pääsivät. Katinhännän pojat kun eivät oikein tykänneet maamieskoululaisista, vaan olivat nyrkit pystyssä vastassa.
Harrastukset pitivät pojat virkeinä ja he olivat innokkaita opiskelijoita. Monen todistuksessa keskiarvo oli yli yhdeksän. Päätöstilaisuudessa koulun johtaja oli kertonutkin kurssin keskiarvon olleen koulun historian paras.