Rakastetun satusedän Sakari Topeliuksen yksi rakastetuin tarina on tuotu kuvakertomuksena Siikajoenkylälle Komppalinnan kirjastoon. Valokuvanäyttely Koivu ja tähti perustuu Topeliuksen tekstiin ja luo kertomukseen uutta, syvempää ulottuvuutta. Näyttely on Komppalinnassa lokakuun 30. päivään saakka. Kuvat on ottanut muhoslainen Reino Rajala.
Koivu ja tähti -sarja on alun perin Muhoksen Rauhanyhdistyksen tilaustyö. Rauhanyhdistykselle Rajala oli aiemmin kuvannut parikymmentä kuvaa, joiden varaan oli rakennettu kertojalla ja kuorolla täydennetty kuvaelma. Sitä haluttiin uudistaa ja Rajalalta tilattiin lisää kuvia.
– Osa kuvista oli valmiina. Osan kuvasin pikku hiljaa, kun tuli sopiva tilanne vastaan. Tarina oli koko ajan takaraivossa.
Tuloksena oli 103 kuvan kokonaisuus, joka kuvaelmana kestää noin puoli tuntia. Vaikuttava esitys innoitti Rajalaa tulostamaan kuvat paperille ja asettelemaan taustalle tekstien kanssa.
Onnistuneet ja upeatkin kuvat ovat erilaisia, kun niitä katsoo tietokoneen näytöltä, kankaalle heijastettuna tai paperille kehitettyinä.
– Kun sain kuvat paperiversioina käteen, mietin että kuka nämä on ottanut. Ne ei näyttäneet yhtään omilta. Ne oli liian hienoja, en tiennyt että osaan näin hyvin kuvata, Rajala naurahtaa.
Hienot luontokuvat muodostavat tekstien kanssa puhuttelevan kokonaisuuden. Näyttely on ollut esillä Muhoksella, jossa siitä pidettiin kovin. Palaute oli kannustavaa.
– Eräs näyttelyn katsonut vanha mies purskahti itkuun. Se oli hämmentävää, mutta hyvin palkitsevaa.
Vaikka tositapahtumiin perustuvan Topeliuksen tarinan henkilöt olivat muhoslaisia, ei Rajala ole halunnut paaluttaa kuviaan kotikuntaansa.
Kuvat hän on ottanut eri paikkakunnilta, Muhoksen lisäksi muun muassa Hailuodosta, Oulunsalosta, Ylivieskasta ja Kuopiosta.
– En ole laittanut kuviin paikkakuntaa, missä ne on otettu, jotta ihmiset voivat laittaa kuvat minne itse ajattelevat, hän toteaa.
Luonto on pitkään ollut Rajalan ominta aluetta. Hän harrasti lintujen tarkkailua yli 20 vuotta, kunnes työtapaturma seitsemän vuotta sitten lopetti bongauksen. Onnettomuuden myötä Rajalalle tuli monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä CRPS, joka on vähitellen invalidisoinut miehen. Pyörätuoliin hän joutui viitisen vuotta sitten.
– En enää päässyt lintutorneihin, joten valokuvaus tuli tilalle. Sen avulla pääsen luontoon syvemmälle kuin muuten pääsisin, hän toteaa.
Kamera on laajentanut luontoharrastusta; linssin läpi Rajala tarkkailee muitakin kohteita kuin lintuja. Luonto, kamera ja kuvaaminen ovat myös jatkuvista kivuista kärsivälle Rajalalle tärkeä henkireikä.
– Kuvaaminen on kipulääkettä, se auttaa unohtamaan kivut. Kun kameran läpi näkee oikean hetken, kaikki muu pysähtyy ja muu maailma ympäriltä unohtuu, hän kuvailee.