Tutut kir­jas­to­tä­dit eläk­keel­le

Eläkkeelle jääminen on yhtä aikaa sekä odotettua että haikeaa.

Tuulikki Tuovinen (vas.) ja Marjatta Nikula kertovat, että ahkera lukeminen oli alun perin se kimmoke, joka vei heidät kirjastoalalle. Kuva: Mirko Kovalainen
Tuulikki Tuovinen (vas.) ja Marjatta Nikula kertovat, että ahkera lukeminen oli alun perin se kimmoke, joka vei heidät kirjastoalalle. Kuva: Mirko Kovalainen
Kuva: Mirko Kovalainen

Siikalatva Siikalatvan kunnan kirjastoissa eletään nyt haikeita hetkiä, sillä kaksi pitkäaikaista työntekijää on jäämässä eläkkeelle. Tänään torstaina Kestilän kirjastolla kahvitellaan kirjastosihteeri Marjatta Nikulan viimeisen työpäivän kunniaksi ja elokuussa on vuorossa kirjastovirkailija Tuulikki Tuovisen läksiäiskahvit Piippolan kirjastolla. Tuovisen viimeistä työpäivää juhlistetaan myös lastenlaulukonsertilla.

Naiset odottavat eläkepäiville siirtymistä hiukan ristiriitaisin tuntein. Toisaalta eläkepäivien tuoma muutos on odotettu ja mieluinen, mutta toisaalta työpaikan tutuista arkiympyröistä pois jättäytyminen tuntuu haikealta.

– On haikeus. Yhtään sellaista aamua ei ole ollut, että olisi tuntunut inhottavalta lähteä töihin. Epäilen, etten varmasti ole kuivin silmin, Tuovinen miettii elokuussa koittavaa viimeistä työpäiväänsä.

Nikulan ja Tuovisen eläköitymisen jälkeen tilalle ei palkata uusia tekijöitä. Naiset arvelevat, että vähemmällä väellä kirjasto kohtaa uusia haasteita, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan uudenlaista luovuutta.

– Sitä toivoisi, että voisi edes antaa tämän paikan nuoremmille, mutta me ei voida tähän vaikuttaa, Nikula harmittelee.

Sekä Nikulalla että Tuovisella on takanaan kunnioitettavan pituinen ura kirjaston riveissä. Nikula on työskennellyt 32 vuotta pääosin Kestilän toimipisteessä ja Tuovinen puolestaan 26 vuotta Piippolassa. Osa-aikainen työ on Tuoviselle tuttua jo pitemmältä ajalta, mutta Nikulan työarki typistyi osa-aikaiseksi vasta kolmisen vuotta sitten.

Kirjastoalalle naiset päätyivät ahkeran lukemisharrastuksen innoittamina. Kirjojen maailma imaisi molemmat mukaansa jo lapsuusaikana. Nikula muistelee, että Viisikot piti lukea päiväsaikaan visusti piilossa, jotta sai varmasti lukurauhan.

– Ja tuntuuhan se vieläkin aivan kuin olisi pahanteossa, kun päivällä lukee, naurahtaa myös Tuovinen.

Pulkkilan Vornasta kotoisin oleva ja nykyisin Kestilässä asuva Nikula tarttui alan opintoihin kotoa käsin lapsia hoitaessaan, ja lopulta hän sai paikan Kestilän kirjastolta. Miltei 40 vuotta sitten Forssasta Piippolaan muuttanut Tuovinen oli hänkin lasten kanssa kotona, kun hän sai kirjastolta harjoittelijan paikan, jonka innoittamana lähti kirjastovirkailijan kursseille.

Lue lisää 9.7. Siikajokilaaksosta.

Ilmoita asiavirheestä