Ruukin Satumetsän päiväkodin väki kerääntyi päiväkodin saliin viime torstaiaamuna. Lapset istuivat nätisti penkeillään ja pitelivät käsissään ruusunterälehdillä täytettyjä suodatinpusseja. Henkilökunta sen sijaan hääräsi supattaen. Ilmassa väreili jännittynyt tunnelma.
–Nyt ollaan ihan hiljaa, Tuula tulee kohta, joku sipisi.
Kun Satumetsän päiväkodin johtaja Tuula Turula astui Arja Tokolan taluttamana oviaukkoon, alkoi stereoista soida missikisoista tuttu Ken on heistä kaikkien kaunein. Päiväkodin lapset Saaga, Sofia ja Petra asettivat Turulan harteille kultaisen viitan ja käteen kukkakimpun. Asu viimeisteltiin kartonkikruunulla. Pienistä yksityiskohdista muodostui päivänsankarin näköinen, lämmin kokonaisuus.
Kuninkaalliseen tyyliin puettu Turula ehti pyörähdellä hetken ruusunterälehtisateessa ennen kuin hänet saateltiin omalle valtaistuimelleen. Näistä kruunajaisista ei kukaan selvinnyt kuivin silmin.
– Aivan ihana. Sanat eivät riitä kiittämään. Nöyrin kiitos teille kaikille. Tiesin, että olette jotain suunnitelleet, mutta tällaista Satumetsän satumaailmaa en osannut odottaa. Tuula on mykistynyt nytten, sai Turula yllätykseltään sanottua.
Myöhemmin päivällä päiväkodin johtajan läksiäisissä nähtiin virallisempi osuus, jossa Siikajoen kunnan edustajat ojensivat Turulalle kultaisen ansiomerkin työuran kunniaksi.
Turula valittiin Satumetsän päiväkodin, eli tuolloisen Ruukin päiväkodin, johtajaksi sen perustamisen yhteydessä 35 vuotta sitten. Työuransa aikana tämä nainen on ennättänyt näkemään varhaiskasvatusalan monet muutokset: iso osa päivähoidosta on siirtynyt perhepäivähoitajien harteilta päiväkodeille, on aloitettu esiopetus, työkalut ovat lisääntyneet ja työn tueksi on tullut muun muassa varhaiskasvatussuunnitelma, Lapset puheeksi -lomake ja pienryhmätoiminta. On asetettu subjektiivinen päivähoito-oikeus ja nyt lopulta myös väläytelty sen rajaamista. Muutoksista huolimatta työn ydin on aina pysynyt samana.
– Perustehtävähän on olla lapsia varten. Lapset ovat niitä tärkeimpiä, ja he ovat pysyneet yhtä aitoina vuosikymmenistä riippumatta. Päiväkoti on sellaista kokopäiväpedagogiikkaa, jossa jokainen päivä on täynnä erilaisia opetustuokioita. Se työ on ollut mukaansatempaavaa, ja sitä on aina tehty täydellä sydämellä.
Turula kokee, että 2000-luvulle tultaessa päivähoito on ikään kuin sirpaloitunut. Ajalle tyypilliset pätkätyöt ja kiire näkyvät hektisyytenä ja lisääntyneenä puolipäivä-, vuorohoito- ja virikepaikkatarpeena. Päiväkoti on aina pyrkinyt joustamaan ja mukautumaan perheitten yksilöllisiin tilanteisiin. Myös erityislapset ja kiintiöpakolaisten lapset omine tarpeineen ovat olleet osa talon arkea. Muuttuvan maailman keskellä päiväkoti on haluttu pitää rauhallisena ja kodinomaisena satamana, johon lapsen ja myös hänen vanhempansa on aina helppo tulla.
Eläkkeelle jäämisen haikeutta helpottaa Turulan mukaan se, että hän tietää päiväkodin jäävän hyviin käsiin. Vetovastuuseen siirtyy hänen jälkeensä Anne Heikkilä.
– Jos jotain saan tänne perinnöksi jättää, niin haluaisin, että päiväkodilla säilyisi sadut, tarinat sekä ilo ja huumori. Se lastenomainen satumaailma, Turula toivoo.
– Kaikkinensa nämä vuodet ovat olleet antoisia, mielekkäitä ja rikkaita. Vuosikymmenten aikana hyvät työkaverit ovat olleet voimavara. Tässä kunnassa on aina huomioitu päivähoito hyvin ja lasten asioista on pidetty huolta. Ruukin kunta ja Siikajoen kunta ovat olleet hyviä työnantajia – siitä nöyrimmät kiitokset. Myös esimiesten, ensin Irma Heikkisen ja sitten Sari Mällisen, kanssa on yhteistyö sujunut hyvin, Tuula kiittelee.
Turula kertoi aloittaneensa eläkkeelle valmistautumisen ja omien arkistojen läpikäymisen jo hyvissä ajoin.
– Olen tehnyt irtautumista koko kevään ajan ja elänyt menneitä vuosia uudestaan. Olisin päässyt eläkkeelle jo pari vuotta sitten, mutta silloin tuntui, että jää liian paljon kesken, joten halusin vielä jatkaa. Nautin päiväkodilla olemisesta, mutta nyt nuoremmille on tehtävä jo tilaa.
Päiväkodin arjesta eläkepäivien viettoon hyppäävä nainen uskoo, että ajan saa kulumaan, vaikka työura jääkin taakse. Nyt hän aikoo viettää enemmän aikaansa varsinkin lastenlastensa sekä hyvien kirjojen seurassa.