Tuulta on noin kahdeksan metriä sekunnissa. Rantavedessä kököttävä leijasurffaaja katsoo yläilmoissa pullistelevaa leijaansa ja odottaa sopivaa puuskaa. Kohta tuuli tarttuu leijaan ja surffari lähtee kiitämään pitkin veden pintaa.
Viime sunnuntaina oli Varessäikän ilmatilassa yhtä aikaa kymmenkunta leijaa ja monta oli rannalla odottamassa omistajaansa. Paikalla oululainen Leijakoulu Lappis järjesti viikonlopun kestävät jokavuotiset leijasurffareiden kokoontumisajot, virallisesti KTE Flatwater Jam.
Paikalla oli noin 50 lajin harrastajaa eri puolilta Suomea. Leijasurffareiden tarkoitus oli olla vesillä koko viikonlopun, mutta lauantaina oli tyyntä.
Leijasurffausta harrastetaan paikoissa, joissa tuulee mereltä rantaan päin. Suomessa ei ole montaa rantaa, jossa voi leijailla myös pohjoistuulen varassa pelkäämättä, että tuuli huiskaisee avomerelle. Siksi Varessäikkä on hyvä paikka harrastaa leijasurffausta, kertoi leijakoulun kouluttaja Päivi Majava.
– Varessäikkä ottaa laajan skaalan tuulia, täällä voi hyödyntää myös pohjoistuulta. Muutkin fasiliteetit ovat hyvät, hän kiitteli.
Muiden Pohjois-Suomen rantojen tapaan Säikällä on pitkästi matalaa. Kiviäkään ei ole haittoina ja se on iso etu, sillä molskahdukset kuuluvat lajiin.
– Tämä on turvallinen ranta. On mukava tietää, ettei ole syvästi vettä, kun kaatuu, totesi tamperelainen Taneli Heikkilä.
Laji on tullut Suomeen 20 vuotta sitten kahden kaveruksen Hawaijin-loman tuliaisena. Pohjoisissa oloissa leijasurffaus on jalostunut myös talvilajiksi, leijahiihdoksi.
– Talviharrastajia on moninkertainen määrä. Vain noin kymmenen prosenttia harrastaa kesälläkin, kertoi Helsingistä saapunut Tuomas Leppänen.
Leijan narujen varassa olevan on hallittava isoja voimia. Silti onnettomuuksia sattuu vähän.
– Ei ole sen riskimpää kuin jalkapallo. Leijalla on mentävä omien taitojen mukaan, Leppänen totesi.
Monipuolinen laji sopii kaiken ikäisille. Lappiksen kouluttaja Harri Rautavan nuorin oppilas on ollut 7-vuotias ja vanhin 67-vuotias.
Leija ja lauta maksavat 1 500-1 600 euroa. Märkäpuku, kypärä, tossut, hanskat, liivit ja trapetsi maksavat noin 500 euroa.
Leijoja on useita kokoja ja nyrkkisäännön mukaan kovalla tuulella käytetään pientä, neljän neliömetrin kokoista leijaa. Leijahiihtoon käyvät tavalliset sukset tai lumilauta, jolloin lajin alkuun pääsee 1 000 eurolla.
Tarvikkeita voi ostaa käytettynäkin, mutta Rautava varoittaa nettitorien surffikamoista.
– Tarkoittamattaan myyjä voi myydä vääränlaisen leijan. Se voi olla aloittelijalle vaarallinen, sillä vanhemmissa malleissa hallittavuus on vaikeaa, hän totesi.