Yle uutisoi lokakuun alussa, että Ranskassa kaupungistuminen on pysähtynyt ensi kertaa sitten 1940-luvun ja muuttoliike on kääntynyt pois maan pääkaupungista Pariisista. Kaupungin saasteiden ja hälinän sijaan moni perhe haluaa nyt muuttaa rauhallisempaa elinympäristöön, lähelle luontoa. Maallemuuttajat pyrkivät usein ekologiseen elämäntapaan ja omavaraisuuteen. He tuottavat itse ainakin osan tarvitsemastaan energiasta ja ruuasta. Muuton syyt ovat monelle myös taloudelliset: varsinkin asumisen kustannukset ovat paljon pienemmän maalla kuin kaupungissa.
Onko Ranskassa alkanut kehitys merkki laajemmasta ajattelutavan muutoksesta länsimaissa? Meneillään oleva ilmastokriisi on yksi tekijä, joka pakottaa yhteiskunnat muuttumaan. Tulevaisuudentutkija Tuomas Kuhmonen on todennut, että nykyiset kaupungit ovat fossiilitalouden lippulaivatuotteita. Ne eivät olisi syntyneet ilman halpaa fossiilista energiaa, öljyä ja kivihiiltä.
Vanhan mallinen fossiilitalous suosii kaiken keskittymistä. Vastaavasti siirtyminen luonnon kannalta kestävään bio- ja kiertotalouteen suosii paikallisuutta ja hajauttamista, niin asutuksen, pääomien, energiantuotannon kuin kaiken taloudellisen toiminnan osalta. Biotalouden raaka-aineet ovat hajallaan, maaseudulla, minkä vuoksi niihin perustuva talous on hajautettu.
Suomella on hyvät mahdollisuudet olla eturintamassa tässä kehityksessä. Päinvastoin kuin Ranskassa, Suomessa alueellista kehitystä on pyritty yhteiskunnan eri toimien avulla tasaamaan jo vuosikymmenten ajan.
Suomeen on rakennettu varsin kattava infra- ja palveluverkko koko maahan. Tällä politiikalla on kansalaisten vankka tuki: Helsingin Sanomien kyselyn mukaan lähes 70 prosenttia suomalaisista piti tarpeellisena pitää koko Suomi asuttuna. Vuonna 2018 tehdyssä tutkimuksessa 79 prosenttia kannatti ajatusta, että valtion pitää turvata palvelut koko maassa. Ranskalaisten tavoin moni suomalainenkin haaveilee maallemuutosta: vuonna 2016 kolmannes suomalaisista halusi asua maaseudun haja-asutusalueilla.
Ranskassa ja muissakin pitkälle kaupungistuneissa länsimaissa alkanut muutos osoittaa, että Suomessa harjoitettu politiikka koko maan tasapuolisesta kehittämisestä on ollut oikea ja sitä pitää jatkaa, jopa vahvistaa. Suomella on mahdollisuus olla edelläkävijä uuden, kestävän yhteiskuntamuodon rakentamisessa. Perusta sille on luotu vuosikymmenten kuluessa. Tätä perustaa ei saa päästää rapistumaan nyt, kun maaseudun uusi aika on käsillä.